Hakumetsässä

Tänään pääsimme Marican hakuryhmään vierailemaan. Olipas oikein mukavat umpihankitreenit. Bowwe ensimmäisenä koskemattomaan metsään hakemaan haisuja. Etenimme päiväkävelytyylillä ilman varsinaisia käskyjä.
Ekan maalimiehen Bowwe nosti jäljeltä. Huutelin sitä piilolta pois, kun en nähnyt sen siellä olevan. Onneksi ei tullut ;-) Palasimme tuulen alapuolelle ja jatkoimme paarustamista.
Toka maalimies oli kuusen alla oikein hyvin piilossa. Tätä piiloa Bowwe hieman ihmetteli, haukahti pari kertaa ja tuli minua vastaan. Lähti kuitenkin omatoimisesti tarkentamaan kuusen alle ja hakemaan palkkansa. Taas takaisin tuulen alle. Umpihanki ei koiraa haittaa, kun haju tulee nenään sinne on mentävä.
Kolmas maalimies oli myös kuusen alla, tällä kertaa se ei enää ihmetyttänyt, Bowwe viritteli ilmaisua samalla, kun minä menin piilolle. Jälleen paluu tuulen alle.
Neljäs maalimies oli seisova. Jatkoimme matkaamme eteenpäin ja Bowwe teki omatoimisen tarkastuksen myös oikealle, josta palatessaan sai kohdallani hajun maalimiehestä. Pyöri hetken sijoillaan tarkentaen hajun tulosuuntaa. Olisihan tuo voinut tietenkin käyttää myös silmiään, mutta onneksi ei, vaan eteni maalimiehelle hajulla.
Kaiken kaikkiaan oikein onnistuneet treenit kaikilla koirilla. Lumi ei haitannut ketään: ei meitä ihmisiä saatika koiria.

Treenien jälkeen Bowwe pääsi eno-mies Retun kanssa kirmaamaan pitkin metsää.

Bowwe pompula 1 vee

Ja meillähän näitä juhlia nyt tammikuussa riittää, kun nuorimmainenkin täyttää tänään 1 vee! Lisää juttua ja kuvia päivän kirkastuttua.
Tässä lisäys:
Bowwe on vilkas. Se rakastaa juoksemista. Se tahtoo välillä myös totella, eli tulee vislauksesta vauhdilla luokse. Bowwe on myös varas, pyykkivaras: se tahtoo esitellä löytönsä kaikille eikä tule tuolloin vislauksesta luokse ;-). Siis se on mielestään hauska. Ja onhan se. Lisäksi mahottoman mukava ja työteliäs koira. Kiitos Sonjalle tästä persoonasta!


Nukkuu se aina välillä, mutta kummallisissa paikoissa (tässä kirjahyllyssä)

Bowwe on sen verran liikkuvainen tuolla ulkona, että yksikseen on ihan turha yrittää kuvaamista. Tai no, aina voi yrittää, mutta julkaisukelpoista kuvamateriaalia ei synny. Meni jo!


Päivänsankari tänään. Muissa kuvissa näkyy vain pyrstö ;-)

Ikioma Salka 12 vuotta

Maksalaatikko-nakkikakut on jo syöty päivänsankarin kunniaksi. Meidän Salka-muori täyttää tänään 12 vuotta.
Sitkeästi vanha frouva paarustaa metsälenkeillä, vaikka loppumatkasta yleensä käyttääkin vanhoja jälkiä. Kuulokaan ei taida olla entisensä vai liekö iän tuomaa arvokkuutta/jästipäisyyttä, kun ei aina jaksa kuunnella. Hajuaistissa sen sijaan ei ole mitään vikaa, mitään et siltä salaa syö. ;-)

Salka on sellainen kukkaistyttö: Sen päälaella on jokin ihme rauhanen, josta erittyy kukkaistuoksua, etenkin kun mielihyvä on korkeimmillaan. Sen aistii parhaiten aamuisin, kun frouva puskee päällään minua hereille ja ylös sängystä. Toki tuoksu on aina nuuskuteltavissa ja siitä Salka tykkää.

On kyllä ihan uskomaton ja ihana koira muutenkin, niin kuin kaikki omistajansa kanssa pitkään eläneet tessut. Olemme tässä ajan saatossa oppineet toistemme tavoille ja lukemaan toinen toistamme. Pelkkä murheellisten asioiden ajatteleminen saa sen katselemaan huolestuneena. Varmaankin sitä tulee hengittäneeksi eri tavalla, en tiedä. Minullekin on opetettu, mitä tarkoittaa tietynlainen pitkä tuijotus. Jotain tarttis yleensä silloin tehdä: Juomavesi on loppu tai joku muu karvahousu on luvatta sängyssä.

Tällaisina merkkipäivinä sitä tulee ajatelleeksi yhteiselomme rajallista aikaa. Voi kun sen saisi pidettyä luonaan ikuisesti!


Iän myötä Salkan korvat ovat muuttuneet yhä lennokkaimmiksi


Hieman on jo muutenkin harlekiinin kuono harmaantunut


Raiputti 9,5 vee


Hönö-Heikki Holik, reilu 8 vee


Bowwe ihan just 1 vee

Luonnon ihmettä... ainakin minulle

Tiesittekö, että myös palokärki kaivelee muurahaispesiä etsiessään ruokaa? Minä en, mutta nyt tiedän.
Hauska sattumus metsälenkillä, kun palokärki tuhtasi niin syvällä muurahaispesän syövereissä, ettei huomannut meidän tuloamme. Itse havahduin palokärjen rääkäisyyn ja Bowwen hölmistyneeseen ilmeeseen sen rynnätessä linnun perään. Onneksi siivekkään pyrstösulat tällä kertaa säästyivät.
Hyvin on Rai-mummo pentua opettanut metsän saloihin. Pikku-neiti viilettää jo varsin pitkälle itsekseen. Ei varsinaisesti mikään hyvä asia jos riista kiinnostaa noin paljon :-/
Tällä hetkellä Bowwe katselee/kuuntelee telkusta hiirihaukan pesäpuuhia...

Reagointia

Vuoden 2010 ekat minihakutreenit (vain 2 koiraa) takana. Bowwelle olin ajatellut lähinnä reagointiharjoitusta, mutta tämä lumen määrä teki vähän tepposet, sillä hakumestojen tiet olivat auraamatta/ajamatta. Päädyimme umpihankitreeneihin lähellä Histaa.
Eka reagointi meni jäljennostoksi, reagointia toki sekin, mutta toinen oli jo ilmavainulla nostettu. Maalimies oli molemmilla kerroilla selin koiran tulosuuntaan, jotta se hieman hillitsisi neidin pussailuintoa. Bo oli tarkoin nuuskuttanut maalimiehen päätä kiertäen sen jälkeen etupuolelle palkkaa lunastamaan. Anna kehui koiraa rauhallisesti, jotta se ei nousisi turhaan pusuvireeseen.
Pakkasta oli sen verran paljon, että emme viitsineet pidempää metsässä kökkiä.