Paimennettukin on

Kyllä vain lemppariharrastuksen parissa on taas vierähtänyt useampakin kerta. Perusharjoitteita ja vähän uudempiakin asioita ja liikkuvaisia lampaita.
Katjan luona vappuaattona loistavat reenikset, kaikki ei toki mennyt kuin strömssöössä, mutta monta kokemusta rikkaampana.
Ittelle täytyy melkein tehdä aalto muutamasta hyvästä oivalluksesta, toisen voin tehdä sitten, jos muistan nuo seuraavassa treenissä.

Vapaa-aikanaan Hurunen kopittelee pallojaan ihan rasittavuuteen asti. Heittelee niitä minulle tähän läppärin päälle. Tuijottaa palloa ja minua, niin pitkään, että minun pinna pettää ja heitän sen sille uudestaan ja uudestaan....

Hurun hupi, pallon heittely. Näppärästi se lentelee läppärinkin päälle

Avolaitumella laidunnusta

Hurunen joutui/pääsi avolaitumelle, jossa neiti sai tehtäväkseen ensinmmäiseksi koota lampaat. Hönöstä ilmeestään ja olemuksestaan huolimatta, sillä on paljon hyviä ajatuksia päässään. Se osaa tarvittaessa antaa lampaille tilaa palata muun lauman luo, niin ja minulle aikaa ajatella seuraava liikahdusta.
Treenattiin laidunnusta ja vartiointia. Voi hitolainen, ei parane enää huudella sitä luokseen paikallamakuusta, sillä voi, kun neiti ennakoi kaikki tilanteet ja tekee asiat enne  käskyä.

Pitoja, pönötystä ja hakuja

Otsikon aktiviteettien lisäksi Huru kanssa treenattiin myös porteista kulkemista ja laumasta luopumista (POIS-käsky ja treenin lopettaminen).

Sen verran on Hurun ymmärrys yhteistyöstä lisääntynyt, että sen kanssa voi tehdä hommia eri ympäristöissäkin. Erityisesti koiran mieleen tuntuu olevan esteiden takaa lampaiden hakeminen ja ahtaissa paikoissa ährääminen. Hommia helpotttaa ohjaajan kannalta se, että koira pysähtyy välillä (käskystä). Hieno päivä ilmankin puolesta!

Malttia portilla

Huru tarvitsee erityistä malttitreeniä aitauksien porteilla kulkemiseen. Sillä on valtava kiire pysäyttää portista jo kulkeneet lampaat, välillä se ryntää estelyistäni huolimatta lauman väliin ja kääntää martat takaisin aitaukseen.

Mitäs muuta sitä sitten treenattiin kuin malttia portilla. Aluksi neiti yritti kaahata laumaa pysäyttämään, mutta esitin kaikki tuntemani kevätjuhlaliikkeet, jotta sain sen takaisin. Onnistuin ja saimme tehtyä monta toistoa. Hyvä-kehusta Huru meinaa vielä lähteä paikaltaan, mutta muutaman onnistuneen toiston jälkeen kesti jo kehutkin paikallaan.
Porttitreenien suorittaminen onnistui hienosti kahden neliöaitauksen välillä, toisessa oli 3 paalia imuttamassa lampaita. Paaliaitaus oli koiralle valtavan mielenkiintoinen ja hieman haastavakin, sillä martat eivät ihan hevillä paaleja jättäneet. Hurun tasaisella liikkeellä lambit kulkivat suhteellisen vaivattomasti myös paaleilta pois.
Mutta Huru ei kuunnellut yhtäkään suuntakäskyä paaliaitauksessa, joten Peten neuvosta kehoitin koiraa tuomaan kaikki. Toisaalta, treenin fokus ei ollut suunnissa, joten hae kaikki käsky oli ihan riittävä. Suuntia ennättää vahvistaa myöhemmin.

Hyvät treenit Hurulla.

Bowwe pääsi myös pikaisesti pyöröön, juu siihen samaan, missä viime kerralla minulta meni koiraan hermot.  Hilkulla se oli tänäänkin, mutta loppu viimeksi sain tessun kuulolle ja hommiin.

Tuuraaja Huru

Johanna parka sairasteli flunssaa sunnuntaina ja hälyytteli meitit tuuraamaan FCI ratakurssin toiselle päivälle. Totta kai lupauduin, pääsin taas luistelemaan siivouksesta.

Vaikka kurssin nimi onkin FCI ratakurssi, niin ihan perusasioita olemme tehneet. Tuija oli rakennellut Peten kanssa kiitettävästi häkkejä ja niihin liittyviä harjoituksia. Vielä viime kesänä Hurulle oli vaikea malttaa pysyä lauman perässä häkistä ulosotossa, sunnuntaina sekin onnistui useamman kerran. Koira on aiemmin ollut valtavan huolissaan isomman lauman jonon ensimmäisistä lampaista ja siksi ulosotot ovat olleet haasteellisia, koiran rynnätessä pysäyttämään ekoja marttoja.
Toisella kierroksella ährättiin sisällä sorttausta ja väliintuloja. Huru taitaa tykätä ahtaista paikoista.

Tänään oli normisetti maanantaitreenit ja Bowwe sai aloittaa. Voi hyvää päivää sitä koiraa... oli aluksi sitä mieltä, ettei näe maneesissa lampaita. Seisoin itse paalin takana ja Bowwen palatessa hakukaarelta se hyppäsi paalin päälle. Huoh, ajattelin, että jos se ei nyt niitä lampaita muka näe, niin vien sen autoon.
Koira aisti ehkä ennemmin mun kiereähkön äänen sävyni ja päätti totella ennen tukkapöllyä. Mitähän tuosta koirasta nyt sitten oikein sanoisi: ihanan kamala ja valtavan nopea. Hommat hoituu, mutta tyylipisteitä ei ansaita, lisäksi se tekee asioita hieman asenteella: " joo joo mä tiedän tän, teen sen omalla tyylilläni". Kun se ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu, kuulokin palasi ja se oikeasti kuunteli. Bowwen kanssa pitää poikeata tavoista, jotta sen saa kuulolle. Eli seuraavaa koetta varten minun on opeteltava kävelemään käsilläni.

Huru treenasi ulkona pyörössä. Olen asettanut itselleni tavoitteen lähettää koiraa myös oikean kautta, sillä meinaa vaan vanhana PK-immeisenä koira aina olla vasemmalla puolella lähetyksessä. Näyttää siltä, että koiratkin ovat oppineet kaaren vain vasemman kautta. Toivottavasti saan Hurulle opetettua myös toisen suunnan, hyvillä jäljillä ollaan jo. Hurun kapasitetti taitaa olla rajallinen, sillä uuden oppimisen myötä pysähtyminen hakukaarella on päässyt vallan unohtumaan. Täytyy ottaa tuo nostokin taas treenattavien asioiden listalle mukaan.
Tälaista kivaa sitä ihminen on päässyt tekemään eikä ole tarvinnut SIIVOTA!!!