Haisumielikuvia metsässä

Pääsinkin jo tänään testaamaan haisumielikuvaa Bowwen kanssa. Pennulla on heti alueelle tullessamme nenä auki eli aikaisemmat tuuli/hajuharkat ovat menneet perille.

Eka maalimies vietiin kuitenkin yhdessä mielikuvana. Bowwe eteni maalimiestä syvemmälle, sai onneksi tuulesta avun ja bongasi maalimiehen tuulen alapuolelta. Iloinen löytö ja namia nassuun.

Toinen ja kolmas maalimies otettiin haisumielikuvalla. Tuuli ei ollut ihan ideaali haisumielikuvalle, mutta sain kaarroksien kautta hajun sen nenään (mielikuvan missä vihjesana siinä kohtaa ja kehu), jonka jälkeen palasimme keskilinjalle lähetystä varten. Bowwe keskittyi lähetykseen, ei ryntäilyä saatika vouhkaamista, vihjesanan saatuaan korjasi itse asentoaan lähetykseen sopivaksi. Irtosi hajumuistin avulla juuri sinne missä haju tuli alueella nenuun ja siitä haisu ohjasikin pennun maalimiehen luo. Ei nyt mitään 90 asteen kulmaa tehnyt hajun saatuaan, kaarsi hieman, mutta mielestäni ei ollenkaan huono asia, kun käyttää päätään ja nenäänsä.

Kolmas maalimies samalla tavalla makaavan maalimiehen luo. Pentu istuu sievästi maalimiehen viereen, odottaen nätisi palkkaansa. Oikein hyvä harkka.

Loppukevennys: Päivällä täällä oli puuhasteltu kaikkea mahdollista: Treenitakki oli riivitty lattialle, taskut avattu ja tavarat levitelty pitkin huushollia (pentu saanut apua tod.näk. aikuisilta) ja lopuksi pissat uroteon/takin päälle.
Päivälenkillä Bowwe oksensi keltaista vaahtoa, ei mitäään sappea sentään. Pähkäilin asiaa kotiin saakka, kunnes syykin selvisi: Super-hyper-vaffa-sinappituubi oli kohdannut pennun hampaat. Lopputulema löytyi pennun pediltä täynnä pieniä hampaan jälkiä. ;-)

Hakumetsässä hyttysten syötävänä

Ajattelin tänään tehdä mielikuvan sivutuuleen, jotta koira edetessään suoraan törmäisi haisuun ja tekisi piston/laatikon hajun perässä. Noo, tuulet ei ihan menneet keskilinjan suuntaisesti, joten virittelin vähän viennin päädyn suuntaisesti. Ei se nyt mennyt ihan niin kuin olin ajatellut, mutta ei se haittaa. Iloinen löytö joka tapauksessa.

Toinen (=uusi/vieras) maalimies vietiin mielikuvalla myös metsään, lähetin pennun vastatuuleen; eteni innokkaasti suoraan kohteeseen.

Viimeinen maalimies vietiin jo syvemmälle umpipiilon taakse. Samoin vastatuuleen ja hyvään alamäkeen. Hyvin upposi perille asti epäröimättä.
Seuraavissa treeneissä (raunioilla tai metsässä) jos vain tuulet suo, ajattelin tehdä jo haisumielikuvaa. Toivottavasti tuulee sopivasti.
Avoimelle pennulle ei näköjään ole väliä kuka siellä piilossa on, kunhan siellä on ihminen ja palkkaa plus kehuja riittää. Raunioilla tuntuu olevan sama juttu.

Loppukevenneys: Ihmettelin iltapäivällä pennun viihtymistä makkarissa. Ajattelin, että neiti meni ruokalevolle, kunnes kuulin kummallista tuhtaamisen ääntä. Kurkkasin makkariin ja siellähän se itiö piehtaroi mun sängyssä vessasta varastamansa pissamopin kanssa. Ihan kiva! ;-)

Syöpöttelyä ja hulluutta

Tää on niin tätä...

Kyllä mä tän vielä hävitän... maitohampaita puuttuu

Näiden iltahulluksien jälkeen piha on usein pelkällä mustalla mullalla...


Mitä enemmän meteliä sen parempi (t. Bowwe)

Spiderman-bossu

Toistoa ja toistoa, jälleen raunioilla. Ennen treenejä kokeiltiin ketteryysosion liikkuvaa tynnyrisiltaa ja keinulautaa. Namin perässä hoituivat pelottomasti, vaikka huippu-leikkikaveri-Diesel teki toista telinettä vieressä.
Mukavat tuulet pyörivät taas alueella ja sen tuomilla haisuilla edettiin. Elukka irtoaa hajun perässä jo tosi pitkälle, seuraa kyllä liikkeitäni, siksi sitä on helppo ohjata hajulle pelkästään itse oikeaan suuntaan liikkumalla.
Toinen piilo innoitti pienen pennun Spiderman asentoon kalliolle. Neiti oli kiipeämässä itselleen mont everestiä ylös saadessaan matkalla hajun maalimiehestä. Vauhti pysähtyi siihen ja pentu roikkui kynsillään kalliossa. Spidermään! Ketterä käännös ja piilo oli käsillä.
Treenikavereiden mielestä Bowwe oli kasvanut viikossa kovasti... harmi ko sitä ei itse huomaa. Vieläkin se kyllä mahtuu hyvin kaikkien aikuisten koirieni mahan alitse kulkemaan.

Rappiolla eiku raunioilla on hyvä olla

Ex tempore treenit metsälenkin jälkeen. Hyvissä tuulissa mielenkiintoisia piiloja ja uusia ihmisiä, joiden bongaus tapahtui kuinkas muuten kuin tuulen avulla. Korvat lottoon ja häntä kuin kopterin ropeli hajun osuttua pennun nenään. Ei ole kovin vaikea lukuinen koira ;-).
Tällä hetkellä tämä tulevaisuuden toivo haukkuu soffalla komentaen vanhukisia leikkiin aikeessaan onnistumatta. Meni pihalle, kaivelee reittiä Kiinaan...
Hieno päivä muutenkin, auris paistoi ja ohjaajallakin enemmän kuin mieli korkealla.
Ainnis, unohtus vallan: Itiön kaksi alaetuhammasta ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Harvahammas...