Paimentamista vol.146

Nonnis, tänään oli aika ottaa "Uddenin opit" käytäntöön. Ensiksi Bowwe karkasi portilta lampaanpaskan kimppuun ja söikin sitä oikein urakalla. Meinasi hermo mennä, ja menikin. Bowwe katseli huuli pyöreänä uutta komentoa, mutta yritti lopulta ymmärtää. Omat maneerit taitaa olla vaikeampi kitkeä ja annan yhä edelleen Bowwen lähteä liikkeelle itsestään.

Toka kierros meni paremmin itseni kannalta ja koirakin näytti pähkivän ja kuutioivan tilannetta, niin ettei muistanut imuroida pipanoita. Hottis alueen merkitys ei ihan sata varmasti uponnut, mutta ainakin menee laajemmalle kaarelle huomautuksesta. Iloinen.

Kotiin päästyämme takaluukusta pelmahti hirffeä lampaanpaskan haju. Jösses minkä määrän sontaa Bo oli sinne oksentanut. Hoppas otti opikseen ja unohtaa pipanat.


Raiputti-mummu, ihan kohta 12-vee


Puskakyttä Bowwe

Ruotsissa paimennusopissa

Keskiviikko iltana lähdimme kohti Ruotsia ja tarkemmin Skinnskattebergia. Siellä meitä odotti tiedon täyteinen kahden päivän paimennuskurssi englantilaisen Derek Scrimgeourin vetämänä. Bowwe jäi Raiputin kanssa kotiin, sillä kurssi oli tarkoitettu bordercollieille, joiden paimennuskoulutukseen Derek on erikoistunut. Siinä hän onkin varsinainen velho.

Kertakaikkisen avartava kurssi ihan huippukouluttajan ja superporukan kanssa.
Derek luennoi koiran alkukoulutuksesta vaativampaan loppuhiplaukseen, lisäksi hän kertoi auliisti oppejaan ruokailuidemme lomassa. Kurssilla olleiden koirien treeniä ja Derekin ohjausta seuratessa opit realisoituivat ja kaikki aiemmin kuulemani loksahti oikeille paikoilleen. Se taas on toinen juttu, kykenenkö viemään mitään käytäntöön. Loppujen lopuksi tuli melkein paha mieli Bowwen koulutuksen epäloogisuudesta tai siis minun epäloogisuudestani. Kaikesta huolimatta into ja motivaatio treenaamiseen on kova.

Tuhannesti kiitos Marikalle, kun vinkkasit, että kurssilla on tilaa myös kuunteluoppilaalle. Toinen suuri kiitos mahtavalle porukalle, erityisesti autokunnallemme, Team Majavalle!

Niin ja tästä reissustahan ei olisi tullut yhtään mitään ellei siskoni Heli olisi tullut koiratädiksi. Miljoonasti kiitos Heli tessujen hoidosta!
.

Paimentamista vol.145

Lambit valmiina häkissä, rauhallinen poisotto ja peruskuljetusta. Stoppeja ja taas kuljetusta. Lopuksi lambit taas häkkiin.
Toka kierros samoilla säädöillä.

Bowwe toimi nätisti häkityksissä, itse saisin olla tarkempi ja seurata paremmin lampaita.

Paimentamista vol.144

Eka kierroksella menimme avolaitumelle rauhallisen peruskuljetuksen merkeissä. Koira ja ohjaaja jaksoivat toimia maltillisesti. Hetken avaran laitumen hulluus meinasi iskeä, mutta aiemmasta viisastuneena otin sen alas enemmin päättäväisesti kuin "raivolla".
Palatessamme harjoitusaitausta kohti ajoimme laumaa hetken poispäin ajonakin. Lampailla oli tosi vaffa veto eikä asiaa auttanut vauhtiaan kiihdyttänyt koira. Sain sen pysäytettyä ja kirmasimme yhdessä lähemmäs laumaa. Bowwe haki lauman nätisti, mutta noissa tilanteissa se ei vaan ymmärrä lähteä käskystä hakukaarelle. Jälkiviisaana minun olisi tietenkin itse pitänyt lenkottaa sinne kaarelle ja kutsua koiraa mukaani jatkaen siitä hakukaarelle. En tosin tiedä olisiko se onnistunut, mutta seuraavalla kerralla aion harjoitella tuotakin, että saan joskus vauhdistakin lähetettyä koiran hakuun.

Toka kierroksella olimme pienemmässä pyöröaitauksessa, aatoksena koettaa opettaa koiralle pois-käsky. Kimmon opettavaisen teoriaosuuden jälkeen opit käytäntöön. Noo, ei koira oikein ymmärtänyt asiaa, enkä minäkään ollut koko aikaa taagilla aiheesta. Yritettiin silti.

Paimennuspäivä

Yöllisen ukkosen jälkeen,(kyllä luitte oikein, eilen jytisi ja salamoi Koiramäessä ukkonen) ilma oli tänään kolea ja tuulinen. Päivä alkoi Woollandian herkkukeittön aamiaisella, siis niin NAM!

Eka kierros: Lambit valmiina häkissä. Koira jätettiin harjoitusaitauksen portille, josta luoksekutsu lampaiden sivuitse. Lennosta koira mukaan ja häkkiä kohti, josta lambit hallitusti ulos, koira aitauksen taakse. Lambit haltuun ja poispäin ajona merkille, johon lambit "laiduntamaan". Ohjaaja takaisin häkille ja koira kutsusta luokse. Tästä laiduntavien lambien haku ja kuljetuksen jälkeen häkitys.

Paimennuskuvien Copyright Johanna Korpijaakko

Katsomossa ennen omaa vuoroamme

Bowwe jäi nätisti paikoilleen ja tuli kutsusta lujaa kuin mikäkin ja kaahasi "lävitseni" tehden pari ylimääräistä kierrosta itsensä ympäri eli teki taas omiaan. Entäs häkillä: Nooh, Bowwe änkesi häkkiin ja lambit tulivat liian liukkaasti ulos. Niin me kipitimme yhdessä kasaamaan lauman poispäin ajoa varten. Se onnistui kohtalaisesti, mutta oma moka kun en lähettänyt koiraa lambien vedon puolelle maahan pysäyttämään niiden kulkua, vaan pysäytin sen lauman taakse. Lyllersin itse aitaukselle ja kutsuin koiran luokseni hakukaarelle lähetykseen. Sillä välin lambit olivat kipittäneet merkiltä jo monta metriä eteenpäin. Kaari oli laaja ja saimme paimennettavat nätsiti mukaamme ja takaisin häkkiin.


Häkitystä

Häkitys jatkuu

Toka kierros: Samoilla "säädöillä", mutta poispäin ajo eri suuntaan.

Bowwe niin tahtoisi mennä häkiin ajamaan lambeja ulos, ehketi se tietää, ettei sen voima riitä ajamaan lambeja häkin ulkopuolelta. Ährättiin tilanteessa hetki ja saatiin lopulta muutaman vas. oik. käskyn jälkeen lampaisiin liikettä. Karvaiset kaverimme kirmasivat laitumen puoleiselle aidalle, johon lähetin Bowwen kaarelle. Pöh, miten saikin "hienosti" jaettua lauman, tullessaan liian tiukasti loppukaarelle. Lauma uudelleen kasaan ja parkkiin laiduntamaan, koiran katseen alle. Luoksekutsu ja lähetys hakuun. Tässä kohtaa minulla on musta-aukko muistissa, mutta kaiketi sain lambit nätsiti mukaan, koska häkkiin ne lambit kuitenkin saatiin.

Tässä välissä marssimme herkkukeittiön patojen ääreen täyttämään kupujamme.

Kolmas kierros: Lambien haku, poispäin ajoa kohti kujannetta, jonka jälkeen kahdeksikko kuljetusta ja lopuksi toisesta suunnasta kujaneeseen.
Tämä meni jo melkein niin kuin harjoitus oli suunniteltukin, tosin minun PITÄÄ olla tarkempi, etten vapauta koiraa, ts. anna sen lähteä liikkeelle ennen käskyäni (tää on meitin helmasynti).

Neljäs kierros: Lauman haltuunotto avolaitumella toiselta koiralta, josta 100 metrin peruskuljetus ja takaisin harjoitusaitausta kohti. Kuljetuksen jälkeen lauma laiduntamaan seuraavaa koiraa varten.

Himppasen jännitti, josko Bowwella iskisi avaran paikan hulluus, mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Se meni hienosti ja sain kuljetettua paluumatkalla poispäin ajonakin, koska lambit liikkuivat vedon suuntaan liukkaammin. Varmistelin niiden mahdollista karkaamista oikealla kulkemalla hiemn etuviistossa koiraan nähden. Otin Bowwen lopuksi vedon suuntaan maahan, jotta seuraava koira saisi lauman haltuunsa. Tässä kohtaa varmistelin koiran maassa pysymistä useammalla vaativalla käskyllä. Oi, miten olinkaan iloinen, kun sain sen vielä mukaani pois laitumelta, vaikka lambit lähtivät toisen koiran kuljettamana eri suuntaan.

Hieno paimennuspäivä mukavassa seurassa, säästä huolimatta. Itselle muistutukseksi seuraavaa kertaa varten: Koiran perusvirheisiin on puututtava, vaikka suunniteltu treeni ei toteutuisikaan.


Aika levätä, toinen takajalka tosin vielä juoksee