Kehitystä ei aina tapahdu

Itse taannun helposti kaiken oppimani yli takaisin PÖÖ-tasolle. Koirallekaan se ei näytä olevan mahdotonta, Bowwe on multilahjakkuus, siltä onnistuu tämäkin. Niin, no tietenkin kysymykseen voi tulla myös hetkellinen ja akuutti kuulon menetys.

Ensin treenattiin pyöröaitauksessa Inkoon vikkelien marttojen kanssa samaa kuin eilen eli lauman hallintaa ja rauhoittumista lampaille. Liikkuvaiset lampaat ja pienempi lauma olikin tähän harjoitteeseen parempi. Mielestäni vieläkään ei lamppu kovin kirkkaana pala kummallakaan koiralla.

Bowwe pääsi myös suorittamaan rataa...huoh. ei pal kommentoitavaa. Kuulossa paha vika, vaikka lampaat toimivat niin loogisesti, Bowwelle ne ovat kuin eri eläimiä. Eihän tuo nyt mikään ihme tietenkään ole, ettei se niitä osaa lukea, kun on suurimman osan paimennushistoriaansa paimentanut affiksia. Treeniä lisää treeniä!

Paimennuksen zen-tila

Koutist olivat olleet kuulemassa ruotsalisia paimennusoppeja Woollandiassa ja minäkin niitä heidän  opastuksellaan koirilleni esittelin.
Huru vastasi harjoitteeseen paremmin, sillä flikalle ei ole ennätetty vielä liikaa opettaa, lisäksi neiti on luontainen pakkaaja. Jatkossa otamme vähemmän lampaita, jotta hallittavaa liikettä syntyisi hieman enemmän. Koira oli valtavan väsy treenin jälkeen.

Bowwen oli vaikeampi tajuta liinaa ja tarkoitusperiäni, sillä liina on aiemmin ollut käytössä ainoastaan poispäin ajossa. Tällä kertaa Bowwe yritti häärätä, jotta liike jatkuisi, ei siis rauhoittunut kokonaan lampaille. Bowwellekin harjoitus oli raskas, mutta tästä aiomme jatkaa molempien koirien kanssa. Ei ole mitään järkeä hinkata vain koesuoritusten osia, vaan tärkeämpää on opettaa koiralle lampaiden hallintaa omien vaistojensa puitteissa.

Inkoon liukkaat Martat

Voi kun olikin kivvaa ja opettavaista treenata uudessa paikassa ja erilaisilla lampailla. Martat liikkuivat liukkaasti eivätkä tukeutuneet ihmiseen, minkä vuoksi kaksi ekaa rundia totuttelimme toisiimme pyöröaitauksessa. Vaikka lambit liikkuivatkin vilkkaasti, niin ne eivät kuitenkaan olleet ihan pääkköjä ja mielestäni luottivat kuitenkin kotikenttäänsä.

Uusissa tilanteissa sitä itsekin keskittyy toisella tapaa ja välillä nolottaa, kun sitä ei tee tutuissa ympyröissä. Pitäisi kyllä!

Kolmas kierros meni ASCA-noviisiradan (meniköhän oikein) puitteissa. Mielenkiintoisaa ylipäätään yrittää suorittaa jotain noin vikkelien lambien kanssa. Bowwe tykkää häärätä ja nyt kotosalla keksin miten sitä rataa voisi Bowwen kanssa yrittää ajaa, jotta menisi sääntöjen mukaan.

Kiitos Joukolle mahdollisuudesta, tulemme uudelleen enemmin kuin huomaatkaan ;-)

Huru hokaa

...ettei sen taidot ja usu vielä oikein riitä eli intoa on enemmän kuin taitoa.
Lampsut olivat katoksella makuulla, joita lähestyimme koira liinassa ehketi liian suoraan, sen voi päätellä jatkotarinasta.

Meille kävi vanhanaikaisesti, kun liina lipesi käsistäni enkä edes ennättänyt astua sen päälle koiran kirmatessa lampaiden luokse katokselle. Martat ottivat ritolat ja jatkoivat pellolla paimennettavien toisten lambien luo. Onneksi Pete oli Rapin kanssa vastassa ja kääntämässä martat takaisin oikeaan kurssiin. Erinäisten kaarrrosten ja pelolla tamppaamisen päätteeksi saimme lampaat vihdoin harjoitusaitaukseen, jolloin olimme kaikki aikas väsy. Hikisestä niskasta huolimatta häkitelimme lampaita kahden häkin välillä. Huru ei malta olla häkissä ulosoton yhteydessä, mikäli ekat lampaat ovat sen mielestä menneet liian pitkälle. Tämä piirre näkyy etenkin suuremman laumakoon yhteydessä. Minun täytyy opetella liikkumaan lauman edellä ulosotossa, jolloin Hurulla on selkeästi rauhallisempi mieli.

Toka kierros ajettiin pyöröaitauksessa. Aloitus taas liinassa, jottei koira karkaa lampaille. Vaikka saan estettyä koiran karkaamisen, tulee minun jatkossa huolehtia/auttaa koira lähtemään myös kaarelle eikä päin laumaa. Pyörön sisällä oli pienempi aitaus, joten häkitystä ja ulosottoa pystyi treenamaan myös. Lauma oli pienempi ja Hurulla rauhallisempi mieli häkityksissä, samalla Huru pääsi pyörimaan pienempään aitaukseen lambien ja aidan väliin.

Mitä jos menee hermo?

Jaa-a, jos ohjaajalla menee hermo, niin taantuu koirakin samalle sadan vuoden takaiselle taajuudelle. Voi hyvää päivää, kun ihminen on tyhmä ja oppimaton. Johan tuo pitäisi olla selvää, ettei koiralleen pidä hermostua treeneissä. Primitiivireaktio ja paluu alkujuurille meiltä molemmilta. Kaahausta me molemmat olemme "treenanneet" paljon :-(. Ei tarvinne mainita, että lähes kaikki meni persiilleen ekalla kierroksella.

Toka rundi selkeästi keskittyen rauhassa. Aluksi sisäflankkeja aitauksessa, ohjasin koiraan aitauksen ulkopuolella. Seuraavaksi kaikki 15 lambia pikkusorttiaitaukseen, hui, kun oli ahdasta kuin kokeessa konsanaan. Yksi lambeista purskahti ulos ennen aikojaan. Pellolla poispäin ajoa liinassa ja ilman. Koira toimii selkeästi paremmin, kun roikun liinassa, jopa minun oikealla puolellani. Merkkasin ja palkkasin naksu/nami meinigillä stopit ja suunnanvaihdot. Täytyy muistaa stopata myös suuntakäskyn jälkeistä aja-käskyä ennen. Se unohtui tänään. Loppuviimeksi ajoimme lampit toiselle laitumelle muiden seuraan. Aidalla taas ihan mahdottoman tyhmä ohjaus minulta. Bowwe joutui kokoamaan lampaat uudelleen, nekin, jotka kirmasivat katokselle muiden luokse. Koiran tehtäväksi jäi tuoda/koota koko katras ja tuoda se luokseni. Suurin miinus näistä kohelluksista tulee kyllä ohjaajalle. Ei pitäisi hyväksyä koiran roiskaisuja eikä omia huonoja lähetyksiä.
Kohtalainen treeni, ohjaaja oli tosin ihan perseestä.