Jaa-a, jos ohjaajalla menee hermo, niin taantuu koirakin samalle sadan vuoden takaiselle taajuudelle. Voi hyvää päivää, kun ihminen on tyhmä ja oppimaton. Johan tuo pitäisi olla selvää, ettei koiralleen pidä hermostua treeneissä. Primitiivireaktio ja paluu alkujuurille meiltä molemmilta. Kaahausta me molemmat olemme "treenanneet" paljon :-(. Ei tarvinne mainita, että lähes kaikki meni persiilleen ekalla kierroksella.
Toka rundi selkeästi keskittyen rauhassa. Aluksi sisäflankkeja aitauksessa, ohjasin koiraan aitauksen ulkopuolella. Seuraavaksi kaikki 15 lambia pikkusorttiaitaukseen, hui, kun oli ahdasta kuin kokeessa konsanaan. Yksi lambeista purskahti ulos ennen aikojaan. Pellolla poispäin ajoa liinassa ja ilman. Koira toimii selkeästi paremmin, kun roikun liinassa, jopa minun oikealla puolellani. Merkkasin ja palkkasin naksu/nami meinigillä stopit ja suunnanvaihdot. Täytyy muistaa stopata myös suuntakäskyn jälkeistä aja-käskyä ennen. Se unohtui tänään. Loppuviimeksi ajoimme lampit toiselle laitumelle muiden seuraan. Aidalla taas ihan mahdottoman tyhmä ohjaus minulta. Bowwe joutui kokoamaan lampaat uudelleen, nekin, jotka kirmasivat katokselle muiden luokse. Koiran tehtäväksi jäi tuoda/koota koko katras ja tuoda se luokseni. Suurin miinus näistä kohelluksista tulee kyllä ohjaajalle. Ei pitäisi hyväksyä koiran roiskaisuja eikä omia huonoja lähetyksiä.
Kohtalainen treeni, ohjaaja oli tosin ihan perseestä.
2 kommenttia:
Cup of tea
Tuo hermon menettäminen on inhimillistä ja ah niin tuttua. Sitä vaan välillä ajattelee, että kun ihminen kuitenkin pitäisi olla se fiksuin osa paimennuksessa, eikä sekään osaa, niin miten voi vaatia koiralta saatikka lampailta.
Kokeissa kuuli sellaistakin kommettia, että kun lampaat on sitä ja tätä, niin homma ei onnistu :)
Anne
Lähetä kommentti