Jälkeä ja hakua

Olin taas koiratätsynä Nummelassa. Nautimme kaikki täysin siemauksin ranchin rauhasta ja avarista maisemista. Bowwe äkkäsi Anne ja Timon koirien vinkulelun ja jaksoi sitä vinguttaa omaksi ilokseen ja meidän muiden kiusaksi. Ulos koirille oli katettu peltojen herkut (=jäniksen pipanat), joita oli runsaasti tarjolla. Kiitos pupujussit!

Lauantai 14.11.2009
Pakkohan ne pellot oli muutenkin hyväkseen käyttää, joten väköstelin noin 100 metrin peltojäljen Bowwelle. Taisi se vanhentua ainakin puoli tuntia ja namit joka askeleella.
Tällä kertaa olin tarkempi tuulen suunnan kanssa ja tein jäljen myötätuuleen. Vaikka jälki pellolla olikin, vastoin normi paalulähetystä, tein noston lyhyellä janalla, jotta pääsin kehumaan jälkeen reagoimisesta. Neiti bongasi jäljen hyvin jatkaen alussa rauhallisesti. Hajulle päästyään Bo meinasi hieman kaasutella, mutta onneksi mun paino jarrutti menoa. Ei minun tarvinnut pitkään roikkua riimuissa, kun koira ymmärsi, että täällähän kannattaa olla tarkkana: ruokaa tarjolla ja joka askeleella. Jäljen jälkeen itseensä tyytyväinen ja sopivasti väsynyt Bowwe kiipesi lempipaikalleen kirjahyllyyn/tasolle tarkkailemaan luontoa. Ohessa pari onnetonta kännykuvaa aiheesta.


Huushollin paras paikka: Kirjahylly/-taso


Nökö

Sunnuntai 15.11.2009
Sunnuntaina olikin sitten hakutreenien vuoro. Edelliskertojen tuplamuistikuvien jälkeen päätin tänään ottaa haisumielikuvia suoralla lähetyksellä ja palkalla.
Eka: Tuuli vasemmalta keskilinjalle, joten siihen suuntaa haisua ei tarvinnut hakea maalimieheltä saakka, riitti noin viiden metrin sisäänmeno alueelle. Suora tyylikäs pisto ja rauhalliset kehut maalimieheltä, ettei Bo intoonnu pussailemaan. Menin piilolle, josta jatkoimme oikean myötätuulen puolelle.
Toka oli siis myötätuulen puolella hieman etukulmasta sivurajan suuntaisesti eteenpäin, jotta pääsin haisumielikuvalle etulinjaa pitkin. Myötätuulen vuoksi jouduimme menemään alueelta ulos tuulen alle. Reipas paluu keskilinjalle ja suora hyvä pisto haisupaikkaan, josta paikannus piilolle. Kävin hakemassa koiruuden ja palasimme keskilinjalle.
Kolmas oli taas vastatuulessa umpparissa. Tämän otin valmiina luottaen alamäen imuvoimaan ja selkeään vastatuuleen. Ei ihan yhtä lennokas lähtö pistolle kuin mielikuvilla, mutta hajulle päästyään vauhti taas kiihtyi. Umpparilla haukku tuli luonnostaan, menin piilolle.
Neljäs haisumielikuva löytyi oikealta takakulmasta taas myötätuulesta, joten menimme sivurajan yli tuulen alle. Pistossa ei ongelmia, Bo poimi hajun sieltä mistä sen sai, josta paikannus maalile. Maalimies toi koiran keskilinjalle kehuttavaksi. Meillä oli mukavaa!