Paimentamista vol.3

Tänään oli todella jännittävä päivä (Kiitos Tanja etukäteisvaroituksesta): paimennustreeni pidettiin pellolla, jossa ei ollut aitausta. Eipä ole pitkään aikaan niin paljon jännittänyt. Onneksi lampaat ovat tottuneet koiriin ja ovat hyvin vahvasti ihmisen perään... silti jännitti, niin että hiki tuli.

Eka rundi: Bowwe piti paremmin etäisyyttä kuin maneesissa, kunnioitti jopa paimensauvaa. Kuljetus lampolasta pois päin meni paremmin ja koira osasi ottaa paikkansa lauman takana pitäen sen hyvin koossa. Palatessamme lampolaan päin lambeille tuli kiire kavereidensa luokse ja lauma kipitti ohiteseni. Tästä seurasi, että Bowwe alkoi kiertää laumaa yrittäen hidastaa sen menoa. Tässä kohtaa olisi ollut hyvä jos koira olisi kuunnellut käskyjäni ja käynyt maahan hidastaen/kääntäen lauman. No, siinä vietissä se ei vielä kykene sanallisia käskyjä toteuttamaan. Selvä treenin paikka.

Toisella kierroksella teimme käännökset ja muut ohjaukset kauempana lampolasta eli määränpäässämme. Ei hassumpaa, koira haki laumasta jälkeen jääneet tai lampolaan päin pyrkivät takaisin luokseni. Nuo tilanteet pelottivat erityisesti, sillä koira oli kaukana minusta ja omillaan. Missään tapauksessa en halua, että koira puree taikka näykkii lampaita. Bowwe kuunteli kuitenkin murisemiani varoitusääniä ja piti lambeihin kohtuullisen etäisyyden.

Paimennuksen lopettaminen oli työlästä ja oma hommansa, kun elukka ei vielä osaa etäkäskyjä, joten se kalastettiin kiinni ;-) Tässäpä läksyä seuraavaksi viikoksi.

Täytyy sanoa, että kyllä Marikalla ja Kimmolla on suuri luotto meihin osaamattomiin paimeniin ja tarkka silmä koirien suhteen, kun uskaltavat päästää meidät kahdestaan lampaidensa kanssa kauas itsestään. Aika voittaja fiilis.

Ai niin, meinasi unohtua: Pelto oli "hieman" kostea ja savinen ja me sen myöden myös sen näköisiä. Saa mielikuvitella, kuinka muutama kaupassa ollut ihminen tuijotteli naamassani ollutta savea ja saappaiden varsien jättämää selvää savirajaa housuissani.

Hakumetsässä... hieman laukalla taas

Reilun parin kuukauden tauon jälkeen taas hakumetsässä. Ja voe helevettiläinen laukalla taas. Ohjattavuus hanurista, paaljon itsenäistä työskentelyä ja lähetykset omalta osaltani jopa ihan perisiistä! Yhden asian Bowwe muisti hyvin: se osaa mennä tuulen alle hakemaan hajua!!!

Eka maalimies oli etulinjalla olleen puunrungon takana. Viistosti kaatunut puu ohjasi koiran pois hajulta kaartamaan vasemmalle ja sieltä keskilinjaa kohden. Paska tuuri (=huono suunnittelu) koira sai seuraavsta piilosta ensin hajun ja sen jälkeen ääniärsykkeen. Tuli vielä kutsusta luokse, mutta uudelleen lähetyksessä meni tietenkin sinne mistä hajun oli saanut eli vastakkaiselle puolelle keskilinjan lähipiiloon. Täysin eri suuntä mihin lähetettiin.. prr..le.
Jälkeenpäin viisastellen, olisi pitänyt pyytää maalimiestä tulemaan piilosta pois, jotta elikolle olisi tullut selväksi, että metsässä työskennellään siten kun ohjataan.
Sitten se ekan piilon kolmas lähetys: Nyt neiti meni etulinjan yli tuulen alle hakien hajun, tästä olen tosi iloinen - elukka osaa tehdä päätelmiä metsässä tuulen mukaan. Menin piilolle ja huomasin, että onpahan taas unohtunut kaunis käytös piilolla. Täytyy taas pyytää maalimiehiä käskemään elukka maahan heti kun se tulee piilolle.
Kolmas oli umpparissa ja senkin lähetys oli ihan hanurista, vaikka neiti menikin hajun alle ja ilmaisi umpparin hienosti. Menin piilolle ja haukku jatkui. Hyvä.

Doh, täytyy taas palata alkujuurille ja koettaa tehdä rata tuulen mukaan tjmsp. Tuhannet kiitokset treenikavereille ja tsiljoonasti rapsuja Annan ihanalle pentu-pennulle!!!

Rokotuksilla ja tottistelua pommarissa

Tänään ajelimme Käpälämäkeen rokotuksille. Elukkalekuri on Bowwelle yhtä mieluinen paikka kuin Salkallekin. Kumpainenkin menee sinne vetäen namin toivossa ja sen mielikuvan luomiseen on riittänyt pari ekaa käyntikertaa.
Tullessa neiti tietenkin punnattiin ja vaaka näytti lukemiksi 28,5 kg. Lääkärin tarkissa mm. kuunneltiin sydän, joka kuulemma lyö urheilijamaisen rauhallisesti ja vahvasti, kaikki muukin oli kohdillaan.

Iltasella pyörähdimme tottistelemaan pommariin juoksutauon jälkeen. Bowwe oli hieman väsynyt rokotuksistaan, mutta saimme tehtyä pakolliset malttitreenit ja jättävät liikkeet.
Toivottavasti tuo Talinkenttä kuivaa pian, jotta pääsemme sinne lenkkien yhteydessä ottamaan myös esteitä.

Paimentamista vol.2

Toinen kerta ja Bowwe veti kuin hinaaja maneesiin lampaiden luokse. Koira oli siis vielä innokkaampi kuin viimeksi, jos vain mahdollista. Itse sain ohjeeksi käyttäytyä rauhallisesti, koska koira on niin vauhdikas. No joo veikkaan, että minun on vaikeampi rauhoittua kuin koiran ;-)

Eka kierros oli muistuttelua edellisestä. Bowwe heittäytyi välillä jopa liian tuttavalliseksi lampaiden kanssa, josta sitä muistutettiin sauvalla. (Saisi se muistaa hieman paremmin näpsyt nokalleen.) Hienosäädöt esim. oikeasta etäisyydestä eivät ole vielä auenneet Bowwelle, kun se ei tiedä mitä siltä halutaan, venkoilee se välillä pentumaisesti.

Toisella kierroksella minä pyörin karusellissa keskellä: Bowwe pyöritteli koko laumaa, eikä taaskaan muistanut mitä saattaa tapahtua, jos tulee liian lähelle. Aikani pörrättyä keskellä ympyrää jotenkin älysin alkaa liikkua oikein. Hitto minähän melkein laukkasin takaperin. Saatiin lopulta muutama onnistunutkin suoritus.

Mukavaa oli, etenkin kun Tanja & Yeff ja Eija & Reiska olivat myös mukana. Melenkiintoista katsella näiden kolmenkin erityyppistä työskentelyä, muista roduista puhumatakaan.
Ohessa Eijan kuvaamat näytteet ja lisää Eijan albumissa:
Kuvien Copyright Eija Haarala

Yeffillä oli huima kiertovauhti ja kiihkeälle koiralle hyvä etäisyys lambeihin


Reiska on todellinen herrasmies ja paimennus onnistuu lähempääkin


"Paimennusballeriina"
.

Mökillä lumen keskellä...

Jeps, loma möksällä "kärsitty". Aivan kerta kaikkisen ihana reissu, vaikka säät ei ihan joka päivänä olleetkaan aurinkoiset. Hyvä syy käpertyä soffaan ja nauttia hyvästä lukemisesta. Lopulta ilmat lämpenivät ja lumet sulivat silmissä viikon aikana, koiratkin pääsivät/kykenivät kirmailla pitkin tonttia. Loman alussa upottavaa lunta oli minun töpösäärieni äärirajoille eli haaruksiin saakka. Kyseinen seikka tuli varsin hyvin huomioitua polkiessani polkuja saunalle ja ulkohuussiin...työlästä!

Ensimmäistäkään kuvaa reissusta ei ole, syyllinen on Bowwe (=hajotti mun digikameran).