Paimentamista vol.3

Tänään oli todella jännittävä päivä (Kiitos Tanja etukäteisvaroituksesta): paimennustreeni pidettiin pellolla, jossa ei ollut aitausta. Eipä ole pitkään aikaan niin paljon jännittänyt. Onneksi lampaat ovat tottuneet koiriin ja ovat hyvin vahvasti ihmisen perään... silti jännitti, niin että hiki tuli.

Eka rundi: Bowwe piti paremmin etäisyyttä kuin maneesissa, kunnioitti jopa paimensauvaa. Kuljetus lampolasta pois päin meni paremmin ja koira osasi ottaa paikkansa lauman takana pitäen sen hyvin koossa. Palatessamme lampolaan päin lambeille tuli kiire kavereidensa luokse ja lauma kipitti ohiteseni. Tästä seurasi, että Bowwe alkoi kiertää laumaa yrittäen hidastaa sen menoa. Tässä kohtaa olisi ollut hyvä jos koira olisi kuunnellut käskyjäni ja käynyt maahan hidastaen/kääntäen lauman. No, siinä vietissä se ei vielä kykene sanallisia käskyjä toteuttamaan. Selvä treenin paikka.

Toisella kierroksella teimme käännökset ja muut ohjaukset kauempana lampolasta eli määränpäässämme. Ei hassumpaa, koira haki laumasta jälkeen jääneet tai lampolaan päin pyrkivät takaisin luokseni. Nuo tilanteet pelottivat erityisesti, sillä koira oli kaukana minusta ja omillaan. Missään tapauksessa en halua, että koira puree taikka näykkii lampaita. Bowwe kuunteli kuitenkin murisemiani varoitusääniä ja piti lambeihin kohtuullisen etäisyyden.

Paimennuksen lopettaminen oli työlästä ja oma hommansa, kun elukka ei vielä osaa etäkäskyjä, joten se kalastettiin kiinni ;-) Tässäpä läksyä seuraavaksi viikoksi.

Täytyy sanoa, että kyllä Marikalla ja Kimmolla on suuri luotto meihin osaamattomiin paimeniin ja tarkka silmä koirien suhteen, kun uskaltavat päästää meidät kahdestaan lampaidensa kanssa kauas itsestään. Aika voittaja fiilis.

Ai niin, meinasi unohtua: Pelto oli "hieman" kostea ja savinen ja me sen myöden myös sen näköisiä. Saa mielikuvitella, kuinka muutama kaupassa ollut ihminen tuijotteli naamassani ollutta savea ja saappaiden varsien jättämää selvää savirajaa housuissani.