Raunioilla talvitauon jälkeen

Ensin otettiin kaikille koirille yksi ketteryysteline.
Bowwe ei ole aiemmin tikkailla keekoillut senpä vuoksi me treenasimme sitä. Koira oli kyllä koko ajan menossa hakemaan hajuja, suoritti kuitenkin tikkaat, silti lopuksi palkkasi itseään juoksemalla raunioille. Ekalla kerralla innokas koira mosahti muutaman puolan jälkeen nivusistaan tikkaiden päälle, neuvokas ja nopea avustaja heivasi koiran nopeasti yli. Uudestaan tikkaille, Bowwe ei niitä pahalla muistanut vaan jatkoi omalla vahdikkaalla tyylillään. Takajalat hakeutuivat jo kuin luonnostaan oikeille askelmille vuoroaskelin, vauhtia vain oli liikaa. Uusinta ja hallitumpi kiipeäminen ja kulku sekä pysäytys viimeiselle askelmalle ja nosto pois. Oikein hyvä ekakertalaiselle.

Tuulet olivat taas itäväylältä raunioille. Piilot suunniteltiin niin, että koirat voivat saada lähetyssuunnasta poikkituuleen hajun.

Mitä teki pompula? Sinkosi ekalla piilolla ihan eri suuntaan kun lähetin. Nysväsi jotain aiempien treenikertojen palkkauspaikkaa, tuli lopulta vislatessa kohti ja sai hajun piilosta. Maalimiehille oli kerrottu mahdollisesta sikailusta piilolla eli maahan käsky ja palkkaus haukusta. Oikein iloinen yllätys oli, että haukku lähti hienosti avopiilollakin eikä koira jätä maalimiestä tullessani piilolle - odottaa loppunamia, joka sille aina pentuna säästettiin.

Toinen ja kolmas piilo meni suunnilleen samalla tavalla; laajoja kaarroksia hajun perässä. Itse piilot olivat puoliumppareita, joten haukku lähti hienosti eikä sikailuakaan havaittu, vaan koira ilmaisi maaten. Viimeiseen piiloon tosin änkesi sisälle maalimiehen seuraksi.

Bowwelle paras palkka on itse työskentely, sitä ei loppuleikit kiinnosta. Keekoilee kyllä mielellään kehuttavana, mutta mitkään lelut eivät sitä saa syttymään, mieluummin sen menisi uudelleen töihin.

Seuraavalla kerralla otetaan hajumielikuvilla, jotta saadaan ohjattavuutta entiseen malliin.
.