Paimentamista vol.94

Jippii, jippii! Tänään onnistuttiin meidän tasolle oikein hyvin!

Treenit meni samalla kaavalla kuin edellinenkin, eli eka kierros poispäin ajoa pyöröaitauksessa. Edelliskerrasta poiketen eläin kuunteli paremmin, paitsi lauman jättäminen treenin jälkeen oli taas yhtä vaikeaa.

Toka kierroksella menimme avolaitumelle muina naisina tarpeeksi kaukana taas haettavasta laumasta. Ohjaaja hönö sekoitti suunnat ja ohjasi koiraa vasempaan, vaikka oikea olisi ollut se suunta. Huutelin liikkuvalle koiralle vasempaa ja niinpä se leikkasi linjan, kun oli menossa ensin oikealta ihan kuin oli ajatuskin. Tyhmä minä!!! Pari kertaa koira tuli laumalta luokseni ikään kuin kysyen, että mitä, saanko tosiaan mennä. Tänään koetin ennakoida pysäytyksessä tasapainoon. Koira pysähtyikin, mutta tuli kurkistelemaan lauman laidalle seuraavaa siirtoa. Kannustin koiraa vaan likuttamaan laumaa. Toi sitten villakeriä semmoisella haipakalla, että lauma katkesi ja osa jäi jälleen joukosta. Onneksi Bowwe kai jo ymmärtää, että kaikki on saatava mukaan. Ehkä se pian tajuaa myös sen, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Eikä tässä vielä kaikki, uskokaa tai älkää, saimme suoritettua poispäin ajoa myös avolaitumella. Nyt, kun koiralle on annettu vähän "löysiä" ts. se on joutunut pähkyröimaan itse tilanteita, se kuunteleekin paremmin ja ilmiselvästi yrittää parhaansa tehden yhteistyötä kanssani. Arvaatte, että oli mahtista kehua koiraa täydestä sydämestä.

Ettei olisi ollut ihan täydellistä, treenien lopuksi Bo suoritti omatoimimatkailua: Karkasi pyöröaitaukseen kasaamaan laumaa, eikä tullut kutsusta pois. Marikan neuvosta lähdin vaan lampsimaan pois. Parkkeerasin itseni auton taakse piiloon ja vislasin, totteli sentään. Tuolla elikolla on aina joku jekku takataskussa.

Paimentamista vol.93

Eka kierros poispäin ajoa. Elikko oli varsin lennokkaalla tuulella aluksi ja ehti hyvin monta kertaa tehdä myös omiaan. Rauhoittui loppua kohden myös kuuntelemaan ja saimme muutamia hyviäkin pätkiä aikaiseksi. Aitauksesta koiraa ei meinannut saada ulos millään.

Toka kierros avolaitumella isomman lauman kanssa. Aatoksena oli antaa koiralle mahdollisuus ilman eri käskyä hakea lauma kauempaa. Kuljimme laumaan nähden sivusuunnassa niin, että koiralle tuli selkeä hakukaari oikealle. Sinnehän se lähtikin saatuaan luvan. Minä olin käskyineni taas myöhässä ja koira heti kaarella liian pitkälle. Käskytettyäni koiraa oikeisiin suuntiin ja pysähtymään lampaat tiivistyivät tiukkaan kasaan. En mennyt lähemmäksi laumaa, vaan liikuin samalla etäisyydellä laumaa ympäri kannustaen koiraa. Hetken ährättyään lambeilla Bowwe tajusi itsekin, että jotain tarttis tehdä, jotta elikot saisi liikuteltua luokseni. Bowwen tekniikalla lauma jakautui kahtia ja samalla varmaan koiran mielikin. Kuulin jopa raksutuksen, kun se pähkyröi, miten voisi jättää toisen lauman hakeakseen loput lambit.

Yritin saada koiran mukaani, jotta olisimme voineet treenata hakukaarta uudelleen, mutta eipä kuulo ollut kohdillaan. Lähdin juoksemaan laumasta poispäin ja silloin Bowwekin tuli mukaan. Näköjään oma rintamasuunta on hyvin tärkeä ohje koiralle mihin suuntaan se lambeille lähtee. Jos seison kohtisuorassa, menee koirakin helposti laumaa päin, jos taas olen sivuttain laumaan nähden koira ottaa siitä suunnan mihin lähtee ja kiertää näin helpommin lauman taakse. Häätyy muistaa seuraavaa kertaa ajatellen.

Hyvät treenit raekuurosta huolimatta.

Aksailua ja muuta...

Ekaksi se muuta: Kävin ostelemassa taas listoja, huomenna maalataan Koiramäkeen uutta ilmettä. Häätyy tehdä se yläkerrassa, jotteivat koirat pääse sotkemaan maalaustulosta.

Aksaa Saarentaassa Mallan ollessa "talonmiehenä", kotoväen ollessa Affenanmaalla paimennuskisoissa.

Bowwen kanssa treenattiin niitä vähemmälle jääneitä esteitä, elikkäs keppejä ja keinulautaa. Kepeissä enempi oman liikkeen oikeaa tapaa, kiitos Malla vinkeistä. Keinulaudassa, Bo tahtoo tehdä omiaan: Hyppii laudalle sivusta ja samoin välillä tulee pois mistä sattuu. Onnistuneeseen suoritteeseen taas homma lopetettiin.

Kaiken lopuksi treenattiin yhteistottista. Bo on kyllä nii-iin mukava, kun ei haasta ketään, tekee hommia, keskittyy tekemiseen eikä haasta ikuna muita saatikka minua. Ei se nyt maailman miellytämishaluisin ole, mutta onneksi Salka on opettanut minut toimimaan sellaistenkin elikoiden kanssa. Yhtä kaikki, Bo:n kanssa voi treenata missä vaan, ei ota paineita saatikka häiriöitä kunhan palkkaus on kohdillaan.
Seuraavaksi palkkauksen mielikuva siirretään kentän laidalle. Vasempaan käänöksiä on myös treenattava, ehketi jumppapallolla. Bo ei osaa liikutella pyrstöään samoin kuin mummonsa Raiputti.

Treenien lopuksi menimme lukemaan tiettyjen lambien korvamekkejä. Lambilaumassa mukana muutama pökkivä pässi. Mallan Matti kroatin ego riitti niidenkin pysäyttämiseen. Meitin ihmisten silmät harottivat sen verran, että numerot tarkastettiin leipätarjoilun avulla.
.

Kattolistat paikallaan

Tänään väkerrettiin kattolistoja. Ohessa pari kuvaa eteisestä.


Kattolistat paikallaan...


Tästä löytyy sisäkulmaa ja ulkokulmaa. Onneksi siskolla on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky!

Eteinen uusiksi

Sisko tuli talkoolaiseksi ja toi mukanaan uniikkipinnoitteiset sisustuslevyt. Pinta on kuin alcantaraa.

Vielä puuttuvat listat ja paneelin maalaus, sävyksi välitsen ehketi hieman vihertävän harmaan.

Njah, eteisestä tuli niin viihtyisä, että siirrämme olkkarin kalusteet kohta sinne. Vielä puuttuvat listat ja paneloinnin uudelleen maalaus, mutta tässä hieman maistiaisia tästä vaiheesta. Verner Panton palgiaattivalaisin pääsee nyt nii-iin-iiin oikeuksiinsa. Eteinen on kuin lämmin syli!


Koiratalkoolaiset linssiluteina taustalla verkon takana.