Raunioilla talvitauon jälkeen

Ensin otettiin kaikille koirille yksi ketteryysteline.
Bowwe ei ole aiemmin tikkailla keekoillut senpä vuoksi me treenasimme sitä. Koira oli kyllä koko ajan menossa hakemaan hajuja, suoritti kuitenkin tikkaat, silti lopuksi palkkasi itseään juoksemalla raunioille. Ekalla kerralla innokas koira mosahti muutaman puolan jälkeen nivusistaan tikkaiden päälle, neuvokas ja nopea avustaja heivasi koiran nopeasti yli. Uudestaan tikkaille, Bowwe ei niitä pahalla muistanut vaan jatkoi omalla vahdikkaalla tyylillään. Takajalat hakeutuivat jo kuin luonnostaan oikeille askelmille vuoroaskelin, vauhtia vain oli liikaa. Uusinta ja hallitumpi kiipeäminen ja kulku sekä pysäytys viimeiselle askelmalle ja nosto pois. Oikein hyvä ekakertalaiselle.

Tuulet olivat taas itäväylältä raunioille. Piilot suunniteltiin niin, että koirat voivat saada lähetyssuunnasta poikkituuleen hajun.

Mitä teki pompula? Sinkosi ekalla piilolla ihan eri suuntaan kun lähetin. Nysväsi jotain aiempien treenikertojen palkkauspaikkaa, tuli lopulta vislatessa kohti ja sai hajun piilosta. Maalimiehille oli kerrottu mahdollisesta sikailusta piilolla eli maahan käsky ja palkkaus haukusta. Oikein iloinen yllätys oli, että haukku lähti hienosti avopiilollakin eikä koira jätä maalimiestä tullessani piilolle - odottaa loppunamia, joka sille aina pentuna säästettiin.

Toinen ja kolmas piilo meni suunnilleen samalla tavalla; laajoja kaarroksia hajun perässä. Itse piilot olivat puoliumppareita, joten haukku lähti hienosti eikä sikailuakaan havaittu, vaan koira ilmaisi maaten. Viimeiseen piiloon tosin änkesi sisälle maalimiehen seuraksi.

Bowwelle paras palkka on itse työskentely, sitä ei loppuleikit kiinnosta. Keekoilee kyllä mielellään kehuttavana, mutta mitkään lelut eivät sitä saa syttymään, mieluummin sen menisi uudelleen töihin.

Seuraavalla kerralla otetaan hajumielikuvilla, jotta saadaan ohjattavuutta entiseen malliin.
.

Huittulan kylän karvakorva(t)

Kuvaterveisiä taannoiselta kyläreissultamme Huittulan kylään Valkeakoskelle. Suviharjussa oli väliaikaisesti kaksi karvakorvaa, muutoin harjua emännöi Inekri.

Koirat tykkäävät toistensa seurasta ja muistivat edelliset yhteiset leikkinsä ja jatkoivat raparallia kuin siskot konsanaan!

Ensiksi esittäytyy ehoisa "emäntämme" Inksu-Inke-Inkeri the kukkulan kuningatar. Kuvaaja Linssinä toimi Juuliska Jokinen eli copyrightit myös näihin kuviin.


Inksu-Inke-Inkeri, Huittulan alkuasukas

Tytöt jaksoivat kaasutella sydämiensä kyllyydestä ympäri pihoja, välillä puhalsivat paikallaan ja raparalli jatkui.


Täysin lavastettu tilanne (namin voimaa)

Löysivät ne vähäiset jäljellä olevat lumikasat, jotta pääsivät välillä viilentelemään (syömään lunta).


Onko lumi parempaa, kun sitä on vähän? Näyttää olevan!

Kiitos Juuliska kuvista ja oikein mukavasta seurasta myös äitykkä-Jaanalle!
.

Paimentamista vol.5

Eilinen "raatotreeni" tuotti tulosta. Saapuminen aitauksellekin oli jo hillittyä (Bowweksi). Koira teki työtään hyvin keskittyneesti (aina kun ei syönyt lampaan pipanoita, erityisesti yksi läjä pysäytti koiran joka ohituksessa kunnes se oli saanut syötyä sen kokonaan).

Eka kierros aloitettiin siitä mihin eilen jäätiin, eli noutokaaren opettamisella. Koira jätetään paikalle makuuseen, josta sen on tarkoitus kiertää mahdollismman laajalla kaarella lammaslauman taakse, ei siis rynnäten suoraan lauman kylkeen, vaan kohtisuorasti ohjaaja kohti lauman takaa. Paimensauvalla painetta luoden koiralle opetetaan etäisyyden merkitys kunnes koira on oikeassa paikassa se käsketään maahan. Suuntakäskyt liitetään ohjaukseen mahdollisimman pian mukaan.
Tosissaan eilinen raatotreeni näkyi ja tuntui ohjaajasta varsin mukavalta: elukka meni maahan kun käskettiin, välillä toki vielä piti hieman muistuttaa sauvalla osoittaen, mutta muuten ok. Marika muistutti minulle oikeasta paikasta koiraan ja lammaslaumaan nähden, jotta koira oikeasti ymmärtäisi mitä pitää tehdä. Näiden kaarosten ja maahankäskyjen lomassa otettiin koiralle vapauttavampaa kuljetusta, jotta homma ei olisi pelkkää kometamista.

Odottaessamme toisen kierroksen vuoroamme Bowwe oli hyvin rauhallinen (Bowweksi), kierrokset nousivat ainoastaan silloin, kun lukkoon menneelle koiralle lampaat siirrettiin pois aitauksesta. Lambien loittoneminen nostatti viettiä, mikä ei sinällään mikään huono asia ole, täytyyhän paimenen ollakin huolissaan jos lauma kaikkoa. Hyvä kun framilla aitauksessa olevat lambit eivät enää nostata niin paljon. Bowwe ottaa muiden koirien maahan-käskytkin tosissaan. Kirppu sai siis jumpata aika tavalla, keksi kyllä itselleen muutakin puuhaa... kaiveli savimaata, että roiskui.

Toinen rundi jatkui enempi minun treenaamisellani: noutokaaren paineistuksessa katse pois koirasta, suuntaan mihin sen pitäisi liikkua. Miten loogista. Itse huomasin, että Bowwelle hyvä sana merkkaa "liikkeen" loppumista ja kehurapsujen hakemista eli kehut rauhallisesti tyyliin jatka vaan hienosti... Tosi mukavat fiilikset ja jättikumarrus Marikalle ja Kimmolle ja mukavalle ennakkoluulottomalle treeniporukalle!!!

Paimentamista vol.4

Hallintatreenit eli Bowwen riekkuminen sai loppua. Tänään siis pistettiin kova kovaa vasten ja se oli Bowwe joka taipui. Huomenna tänään opitut sitteen testataan, kun ajelen Somerolle taas lambilaan.

Ekalla rundilla väännettiin Marikan kanssa yhdessä Bowwe ruotuun. Onneksi pellolla oli nyt aitaus, niin pääsimme "ahdistamaan" tottelemattoman koiran paikalleen. Saimme lopulta rauhallisen kuljetuksen ilman säntäilyä aikaiseksi ja sitten tauolle. Bowwekin ymmärsi, ettei töitä tehdä siten kuin se haluaa vaan kuten minä sitä ohjaan.
Toista kierrosta odotellessa teimme naksun avulla maahan treenejä paimensauvalla ohjaten. Oikein hyvä tapa, siinäpä koira joutui odottelemaan rauhassa toista kierrosta ja samalla katsomaan muiden treenejä. Viime kertaan verrattuna Bowwe oli huomattavasti hillitympi jo odottaessaan.
Toinen kierros oli odotetusti jo rauhallisempi, mutta pitipä neidin vielä yrittää, josta näpsy ja pysäytys. Käskin koiran ekalla kierroksella istumaan, kun maahanmeno tuntui olevan ylivoimaista. Tokalla kertaa koira tarjosi istumisen sijasta itse muutaman kerran maahan menoa. Oikein hyvä. Käskyt upposivat, jopa niin hyvin, että neitiä oli vaikea saada sieltä enää ylös ajoon.
Sikamukavaa, että mukana oli taas Tanja ja Yeff sekä Sonja Eskon ja Ugon kanssa. Yeffille samanlainen onnistunut hallintatreeni ja Sonjan pojat kerrassaaan lupaavia, etenkin äitin Esko ;-).

Sonja kuvasi toista rundiamme Tässä muutama todiste perille menneestä opista ja paimenen savisesta takista (kävin sitten taas kaupassa tuon näköisenä. Olisikohan minussa jo ainesta maajusille morsian-sarjaan...)!


Käsky


Nätisti maassa


Lauma liikkuu hyväll vireellä.


Ja nyt jo paimentakin naurattaa...

Salkamuori näytelmissä, Sysmä Rn

Tuomarina Sysmän ryhmänäyttelyssä oli vaihdoksen jälkeen Leena Danker, oikein miellyttävä ihminen.
Tässä tuomarin lausumaa Salkasta:
12,5 år feminin tik, som visar sig med stolthet och glädje. Väl (jotain?) huvud, härligt utryck. Välvinklad. Bra rygg och kors. Fina ben och tassar. Korrekta sporrar. Rör sig med långa högvinmande? steg och härlig attityd.
VET EH VEK1
Muori esiintyi hyvällä asenteella, vaikka grillauspaikalta makkarantuoksut veivätkin huomion aika ajoin ;-).

Sonjan Batsku oli ROP ja Merjan Nemo voitti luokkansa saaden ERI:n ja oli lopulta PU2. Onnea molemmille ja kiitokset mukavasta seurasta!!!
.