Rakas hönö on nyt kivuton ja matkallaan tähdeksi taivaalle. Kuvan taustalla soiva Anna Puun biisi soi radiossa, kun saavuimme lääkärin pihaan. Tuo laulu palaa ikuisisksi ajoiksi mieleeni.
Holik SINÄ olit MINÄ!
5 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Holik elää meidän muistoissamme. Ja myös Pojun ilmeissä ja eleissä näen Holikin päivittäin.
Taas valo viiltää taivaanrantaa se päivän yöstä erottaa. On tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Sen järjellä me ymmärrämme, kun toinen lähtee, toinen jää. Vain pieni lapsi sisällämme, ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin.
Niin monet kerrat tähän rantaan olemme tulleet ennenkin. Jättäneet kahdet jäljet santaan, nyt yhdet vain vie takaisin. Siis hyvää matkaa ystäväni, en enää puhu enempää tärkeimmän tiedät, ja se riittää muu on nyt yhdentekevää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin.
5 kommenttia:
Holik elää meidän muistoissamme. Ja myös Pojun ilmeissä ja eleissä näen Holikin päivittäin.
Tanja ja Poju
Taas valo viiltää taivaanrantaa
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
tärkeimmän tiedät, ja se riittää
muu on nyt yhdentekevää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
-Markus Backström-
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Lämmin osanotto :´(
Titta & Noita
Syvä osanottoni Jaana!
Holikilla on nyt hyvä olla.
t. Merja
Osanottomme Jaana.
Holik elää muistoissamme ja sydämissämme.
Anne & Timo
Kiitos kauniista sanoistanne ystävät!
Hetkellisen keskiviikkoisen helpotuksen jälkeen, ikävä jyrähtää ja kouraisee joka aamu.
Päivä kerrallaan, pienin askelin eteenpäin, niin se elämä taas asettuu joihinkin umomiinsa.
Lähetä kommentti