Matkalla Lohjan raunioille heivasin vihdoista viimein norsunkärsäputken Annen pentujen iloksi. On sitten 4. pentue ken siitä nauttii. Ei tehnyt tämäkään pentue poikkeusta, se on hauska! Harmi kun oli niin vähän aikaa pusutella pennuja, saivat kuitenkin nuohottua minuun sen verran ihanaista ja lumoavaa pentu-pentu-tuoksua, että kaikki koirat raunioilla nuuskivat minut tosi tarkkaan, kotona odottavista puhumattakaan.
Lohjan rauniot olivat uusi paikka Bowwelle ja miten mukavaa olikin taas huomata, että vauhti laskee kun ympäristö muuttuu. Tutulla radalla voi vain käydä tsekkaamassa tutut piilot ja tehdä muuta oheistoimintaa, kuten juosta. Vieraalla radalla nenän käyttö korostuu, kun ei voi turvata tuttuun ja turvalliseen.
Kolme piiloa, jotka kaikki poimittiin poikkituulesta.
Eka oli umppari, johon koira änkesi sisälle haukkumaan.
Toinen kasan päällä camo-verkon alla, jonne hajun suunnasta ei ollut ylös pääsyä. Tämä olikin koiralle hankala, koska piilolle pääsi vain haisuttomalta puolelta. Hyvä piilo ja harjoitus koiralle, vaikka ilmaisu ei irronnutkaan nk. avopiilolla.
Kolmas oli kaivo/umppari kasan päällä. Tämän piilon kohdalla kämmäsin itse, sillä vaikka koira oli sen selkeästi merkannut yritin lähettää sitä sivuputkeen, jonka luulin johtavan kaivoon. Ei mennyt sinne, kun ei sieltä piilole päässyt. Palasi aina hajun lähteelle, oikein hienoa päättäväsitä toimintaa. Umpparilla hakku lähtee hereesti.
Ihan loppuviimeksi käytimme hyväksemme radalla olevan tornin ja maalimies meni sinne näkyvästi vinkulelun kanssa. Doh, koirat nyt eivät vaan hahmota etäisyyksiä samalla tavalla, joten Bowwe etsi ihmistä/hajua alhaalta ja saikin sen. Ohjasin sen portaille ja ylös. Iloinen löytö, tosin tässä vaiheessa lelu ei kiinnostanut. Loppuleikissä sitä sentään vinguteltiin. Oikein hyvä harjoitus.
.
perjantai 28. toukokuuta 2010
tiistai 25. toukokuuta 2010
Paimentamista vol.9 ja esineitä
Nyt on Bowwen rauhoittumisen aika ohi! Virtapiikki on ollut huomattavissa myös hakutreeneissä, sama laukkameno jatkui lambien kanssa.
Eka kierroksella suuressa aitauksessa hakukaarelta lauman taakse maahanmeno ei meinannut millään onnistua. Paimen oli ko mikäki lihava nurejehvi "pitkine" loikkineen koiran perässä. Onneksi vieressä oli pienempi aitaus, johon Bowwe mallikkaasti ja rauhallisesti lambit sai paimennettua. Nyt kaarelta pysätys onnistui ainakin pari kertaa. Kuljetuksissa sentään maahanmenokäskyä toteltiin. Paimen huulilta todistettavasti muutama kirosanakin taisi päästä ilmoille, josta sauvan heiluttelija ei ole ylpeä. Tarttis omat hermot saada kondikseen.
Marikan huomio: Bowwen kaaret ovat jo varsin ilmavia eli on ymmärtänyt, ettei hakukaarella rynnätä laumaa kohti vaan sen taakse ja kaukaa, jotta lambit eivät häiriinny.
Toinen kierros ja sama hupsuttelu jatkui, myös paimenen osalta. Huomasin kesken treenin, että minulla on ainakin 5 eri käskymuunnosta maahan käskylle. Ei tartte ihmetellä miksi minua on vaikea totella. Myös jokunen nurejehvi loikka koiran perässä tuli tälläkin kertaa otettua, josta katsomo varmaan oli "ihastuksissaan". Kaikesta huolimatta hauskaa meillä oli ja mikä on todella positiivista, Bowwen rauhallinen käytös lambien kanssa jatkui, vaikka muuten laukalla olikin.
Kyllä vain, oikein positiivinen mieli taas jäi.
Eija ja Reiska jäivät vesisateeseen paimeneen, kun jo lähdin kohti Histaa ja Tanjaa & Yeffiä tapaamaan esineruututreenien merkeissä. Ensin kävimme päästelemässä koirista suurimmat höyryt pois metsälenkillä. Kaksikolla oli kivaa ja sitä riemua oli myös mukava katsella.
Esineille tallasimme 50 metriä syvän suikaleen siten, että autojen takaluukuista näki alueelle. Tämä siksi, että Bowwe saa katsella ensin Yeffin esineruudun, josko olisi jäänyt jotain mieleen. Yeff teki tosi innokkaasti hommia ja toi kaikki kummallisetkin vieraat esineet.
Bowwelle Tanja vei esineet näyttäen/herättäen ilmaheitolla koiran kiinnostuksen. Lähetyksessä Bowwe meni ensin Tanjan luokse ja teki taas hieman omiaan, mutta irtosi lopulta myös alueelle. Selkeästi koira jo osaa nenänkäytön esineille, mutta lähetyksessä se vielä empii ja ämpyröi. Kolmas esine oli sille liikaa ja mielenkiinto lopahti heinän syömiseksi. Pähkittiin Tanjan kanssa, että seuraavan kerran kun treenataan yhdessä viljellään ylettömästi esineitä täysikokoiseen ruutuun ja laitetaan koirat yhdessä kilpailemaan esineistä. Salka tykkäsi sellaisista treeneistä.
Muutens tänään on Bowwekin saanut tehtävää päivälle tarpeeksi - makaa tyytyväisenä jaloissani ja yhnöttää unissaan. Varmaan uneksii terveisiä Yeffille!!
.
Eka kierroksella suuressa aitauksessa hakukaarelta lauman taakse maahanmeno ei meinannut millään onnistua. Paimen oli ko mikäki lihava nurejehvi "pitkine" loikkineen koiran perässä. Onneksi vieressä oli pienempi aitaus, johon Bowwe mallikkaasti ja rauhallisesti lambit sai paimennettua. Nyt kaarelta pysätys onnistui ainakin pari kertaa. Kuljetuksissa sentään maahanmenokäskyä toteltiin. Paimen huulilta todistettavasti muutama kirosanakin taisi päästä ilmoille, josta sauvan heiluttelija ei ole ylpeä. Tarttis omat hermot saada kondikseen.
Marikan huomio: Bowwen kaaret ovat jo varsin ilmavia eli on ymmärtänyt, ettei hakukaarella rynnätä laumaa kohti vaan sen taakse ja kaukaa, jotta lambit eivät häiriinny.
Toinen kierros ja sama hupsuttelu jatkui, myös paimenen osalta. Huomasin kesken treenin, että minulla on ainakin 5 eri käskymuunnosta maahan käskylle. Ei tartte ihmetellä miksi minua on vaikea totella. Myös jokunen nurejehvi loikka koiran perässä tuli tälläkin kertaa otettua, josta katsomo varmaan oli "ihastuksissaan". Kaikesta huolimatta hauskaa meillä oli ja mikä on todella positiivista, Bowwen rauhallinen käytös lambien kanssa jatkui, vaikka muuten laukalla olikin.
Kyllä vain, oikein positiivinen mieli taas jäi.
Eija ja Reiska jäivät vesisateeseen paimeneen, kun jo lähdin kohti Histaa ja Tanjaa & Yeffiä tapaamaan esineruututreenien merkeissä. Ensin kävimme päästelemässä koirista suurimmat höyryt pois metsälenkillä. Kaksikolla oli kivaa ja sitä riemua oli myös mukava katsella.
Esineille tallasimme 50 metriä syvän suikaleen siten, että autojen takaluukuista näki alueelle. Tämä siksi, että Bowwe saa katsella ensin Yeffin esineruudun, josko olisi jäänyt jotain mieleen. Yeff teki tosi innokkaasti hommia ja toi kaikki kummallisetkin vieraat esineet.
Bowwelle Tanja vei esineet näyttäen/herättäen ilmaheitolla koiran kiinnostuksen. Lähetyksessä Bowwe meni ensin Tanjan luokse ja teki taas hieman omiaan, mutta irtosi lopulta myös alueelle. Selkeästi koira jo osaa nenänkäytön esineille, mutta lähetyksessä se vielä empii ja ämpyröi. Kolmas esine oli sille liikaa ja mielenkiinto lopahti heinän syömiseksi. Pähkittiin Tanjan kanssa, että seuraavan kerran kun treenataan yhdessä viljellään ylettömästi esineitä täysikokoiseen ruutuun ja laitetaan koirat yhdessä kilpailemaan esineistä. Salka tykkäsi sellaisista treeneistä.
Muutens tänään on Bowwekin saanut tehtävää päivälle tarpeeksi - makaa tyytyväisenä jaloissani ja yhnöttää unissaan. Varmaan uneksii terveisiä Yeffille!!
.
maanantai 24. toukokuuta 2010
Esineitä ja akkeleita siinä lomassa
Sunnuntai:
Biitin pentujen pusuttelun jälkeen ajelin esineruututreeneihin.
Bowwe ei ole metsästä vielä muuta hakenut kuin eläviä ihmisiä ja sen kyllä huomasi, esineet eivät mitenkään voineet olla sen mielestä tallatulla alueella. Pähkittiin, että otetaan maanantaina uusiksi tallaamattomalle alueelle samaan merkattuun paikkaan.
Tänään ajeltiin ensin pentu-pentutreeneihin. Bowwelle otettiin haisumielikuvina kaksi akkelia. No, niin. Hyvin ne haisut nousivat, mutta Bowwe meinasi, että ennen makkarapalkkaa kannattaa aina juosta ja paljon, lisäksi aivan eri suuntaa kuin oli lähetetty... koettelee koettelee. Kaikesta huolimatta hyvät ilmaisut.
Ajettiin sitten eiliseen esineruutuun ottamaan uusintatreenit. Annan pentu ensin ja ihan mahdottoman hienosti pikkuinen muisti mitä sielläpiti tehdä.
Bowwelle otettiinkin hieman eri tavoin kuin eilen: Se sai hömpöttää enimmat höyryt päästään ja sen jälkeen otettiin lelulla leikkimistä ja noutoa. Nytkin Bowwe kaarteli lelunsa kanssa kunniakierroksia, mutta toi sen sentään takaisin palkan toivossa (näytettiin hyvin näkyvästi). Anna vei esineen/lelun vähän matkan päähän. Hassua koira joutui todella etsimään sen nenällään, hirmujuhlat pystyyn ja kunniakierroksia. Viimeiseksi veimme esineen yhdessä mielikuvana kauemmas. Lähetyksessä vihjesanan saatuaan Bowwe ei ampaissutkaan heti matkaan vaan tuumasi 2 sekuntia ja lamppu syttyi sen pään päälle, esine nousi hienosti kunniakierroksin ;-)
Biitin pentujen pusuttelun jälkeen ajelin esineruututreeneihin.
Bowwe ei ole metsästä vielä muuta hakenut kuin eläviä ihmisiä ja sen kyllä huomasi, esineet eivät mitenkään voineet olla sen mielestä tallatulla alueella. Pähkittiin, että otetaan maanantaina uusiksi tallaamattomalle alueelle samaan merkattuun paikkaan.
Tänään ajeltiin ensin pentu-pentutreeneihin. Bowwelle otettiin haisumielikuvina kaksi akkelia. No, niin. Hyvin ne haisut nousivat, mutta Bowwe meinasi, että ennen makkarapalkkaa kannattaa aina juosta ja paljon, lisäksi aivan eri suuntaa kuin oli lähetetty... koettelee koettelee. Kaikesta huolimatta hyvät ilmaisut.
Ajettiin sitten eiliseen esineruutuun ottamaan uusintatreenit. Annan pentu ensin ja ihan mahdottoman hienosti pikkuinen muisti mitä sielläpiti tehdä.
Bowwelle otettiinkin hieman eri tavoin kuin eilen: Se sai hömpöttää enimmat höyryt päästään ja sen jälkeen otettiin lelulla leikkimistä ja noutoa. Nytkin Bowwe kaarteli lelunsa kanssa kunniakierroksia, mutta toi sen sentään takaisin palkan toivossa (näytettiin hyvin näkyvästi). Anna vei esineen/lelun vähän matkan päähän. Hassua koira joutui todella etsimään sen nenällään, hirmujuhlat pystyyn ja kunniakierroksia. Viimeiseksi veimme esineen yhdessä mielikuvana kauemmas. Lähetyksessä vihjesanan saatuaan Bowwe ei ampaissutkaan heti matkaan vaan tuumasi 2 sekuntia ja lamppu syttyi sen pään päälle, esine nousi hienosti kunniakierroksin ;-)
lauantai 22. toukokuuta 2010
Riemu-äitykälle viimeinen CACIB
Tänään Aptus Show'ssa Riemu "poimi" viimeisen CACIBinsa Kansainvälistä näyttelyvalioarvoa varten!
Aiemmat CACIBit ansaittiin seuraavista näytelmistä:
19.4.2008 Jyväskylä KV
NUO ERI 1, PN 1, SERT, CACIB, VSP
27.06 2009, Trøndelag, Stjørdal Travbane.
SERT CACIB VSP
27.3.2010 LVV-10 Latvian voittaja 27.-28.3.2010
SERT CACIB BOB LV W-2010
Pienen-pieni, neljä viikkoa
Velimiehen kanssa vuonna 2008
Aiemmat CACIBit ansaittiin seuraavista näytelmistä:
19.4.2008 Jyväskylä KV
NUO ERI 1, PN 1, SERT, CACIB, VSP
27.06 2009, Trøndelag, Stjørdal Travbane.
SERT CACIB VSP
27.3.2010 LVV-10 Latvian voittaja 27.-28.3.2010
SERT CACIB BOB LV W-2010
Pienen-pieni, neljä viikkoa
Velimiehen kanssa vuonna 2008
perjantai 21. toukokuuta 2010
Raunioilla
Meidän pentutreeneissä ei ollutkaan kuin kaksi osallistujaa, ei haitannut, otettiin kaksi kierrosta. Ennen raunioita treenattiin ketteryystelineitä, jotka ovat Bowwesta tosi hauskoja ja helppoja, siksi vauhtia oli hieman liikaakin.
Ekalla kierroksella lähetyspaikka olikin ihan toisaalla kuin normisti. Hah, että koirat ovatkin tapojensa orjia: Bowwe päätti, että taakse jäänyt alue oli tarkastettava, vaikka sinne ei lähetettykään. Piilo oli liukumäen yläkerrassa. Piti olla umppari, mutta takaseinän olivat tulevaisuuden toivot repineet irti. Koira sai kouhottaessaan sivutuulesta haisun, tiukka käännös piilolle ja ilmaisu.
Maalimies siirtyi seuraavaan kaivo-piiloon, josta kävimme hakemassa haisumielikuvan. Nyt lähetyskin oli hallittu ja suunta oikea. Bowwe varmisti kohteen kiertämällä ja lopulta nousi reunalle haukkumaan.
Toisella kierroksella maalimies oli umpparissa, johon on kaksi luukkua. Aloitimme etsinnän palkkien päälle lähetyksellä, ts. koira tarkasti tyhjää aluetta. Teki senkin mielellään, kun sai samalla kiipeillä. Jumpan jälkeen lähetin koiran sivutuuleen, mutta taaskin neiti oli sitä mieltä, että toinen alue (normisti aloituspaikka) pitää tarkastaa ensin. Palasi kutsusta ja korjasi suunnan toivottuun. Tuuli painoi hajun alueen laidalle aidan viereen, josta koira poimi sen ja paikansi ensin piilon toisen sisäänmenon. Aikansa siellä nuuskiessaan kiipesi kasan ja piilon päälle haukkumaan juurikin oikean luukun kohdalle. Umpparit ovat sekeästi Bowwen juttu ;-).
.
Ekalla kierroksella lähetyspaikka olikin ihan toisaalla kuin normisti. Hah, että koirat ovatkin tapojensa orjia: Bowwe päätti, että taakse jäänyt alue oli tarkastettava, vaikka sinne ei lähetettykään. Piilo oli liukumäen yläkerrassa. Piti olla umppari, mutta takaseinän olivat tulevaisuuden toivot repineet irti. Koira sai kouhottaessaan sivutuulesta haisun, tiukka käännös piilolle ja ilmaisu.
Maalimies siirtyi seuraavaan kaivo-piiloon, josta kävimme hakemassa haisumielikuvan. Nyt lähetyskin oli hallittu ja suunta oikea. Bowwe varmisti kohteen kiertämällä ja lopulta nousi reunalle haukkumaan.
Toisella kierroksella maalimies oli umpparissa, johon on kaksi luukkua. Aloitimme etsinnän palkkien päälle lähetyksellä, ts. koira tarkasti tyhjää aluetta. Teki senkin mielellään, kun sai samalla kiipeillä. Jumpan jälkeen lähetin koiran sivutuuleen, mutta taaskin neiti oli sitä mieltä, että toinen alue (normisti aloituspaikka) pitää tarkastaa ensin. Palasi kutsusta ja korjasi suunnan toivottuun. Tuuli painoi hajun alueen laidalle aidan viereen, josta koira poimi sen ja paikansi ensin piilon toisen sisäänmenon. Aikansa siellä nuuskiessaan kiipesi kasan ja piilon päälle haukkumaan juurikin oikean luukun kohdalle. Umpparit ovat sekeästi Bowwen juttu ;-).
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)