Matkalla Lohjan raunioille heivasin vihdoista viimein norsunkärsäputken Annen pentujen iloksi. On sitten 4. pentue ken siitä nauttii. Ei tehnyt tämäkään pentue poikkeusta, se on hauska! Harmi kun oli niin vähän aikaa pusutella pennuja, saivat kuitenkin nuohottua minuun sen verran ihanaista ja lumoavaa pentu-pentu-tuoksua, että kaikki koirat raunioilla nuuskivat minut tosi tarkkaan, kotona odottavista puhumattakaan.
Lohjan rauniot olivat uusi paikka Bowwelle ja miten mukavaa olikin taas huomata, että vauhti laskee kun ympäristö muuttuu. Tutulla radalla voi vain käydä tsekkaamassa tutut piilot ja tehdä muuta oheistoimintaa, kuten juosta. Vieraalla radalla nenän käyttö korostuu, kun ei voi turvata tuttuun ja turvalliseen.
Kolme piiloa, jotka kaikki poimittiin poikkituulesta.
Eka oli umppari, johon koira änkesi sisälle haukkumaan.
Toinen kasan päällä camo-verkon alla, jonne hajun suunnasta ei ollut ylös pääsyä. Tämä olikin koiralle hankala, koska piilolle pääsi vain haisuttomalta puolelta. Hyvä piilo ja harjoitus koiralle, vaikka ilmaisu ei irronnutkaan nk. avopiilolla.
Kolmas oli kaivo/umppari kasan päällä. Tämän piilon kohdalla kämmäsin itse, sillä vaikka koira oli sen selkeästi merkannut yritin lähettää sitä sivuputkeen, jonka luulin johtavan kaivoon. Ei mennyt sinne, kun ei sieltä piilole päässyt. Palasi aina hajun lähteelle, oikein hienoa päättäväsitä toimintaa. Umpparilla hakku lähtee hereesti.
Ihan loppuviimeksi käytimme hyväksemme radalla olevan tornin ja maalimies meni sinne näkyvästi vinkulelun kanssa. Doh, koirat nyt eivät vaan hahmota etäisyyksiä samalla tavalla, joten Bowwe etsi ihmistä/hajua alhaalta ja saikin sen. Ohjasin sen portaille ja ylös. Iloinen löytö, tosin tässä vaiheessa lelu ei kiinnostanut. Loppuleikissä sitä sentään vinguteltiin. Oikein hyvä harjoitus.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti