Työleiriltä lomalle järvimaisemiin

Vihdoinkin lomatunnelmissa. Ensimmäinen reilu viikko meni siskon työleirillä taas raksahommissa. Talo sai maalin pintaansa, kylppäri laatat seiniinsä ja koirille rakennettiin tarhan yhdelle sivulle katos ja lavitsa. Sitten seurasikin ansaittu viikko mökillä. Ohessa muutama kuva tessuista.

Raiputti huiputti juuri ennen päivätorkkuja


Bowwe miettii ketä seuraavaksi kiusaisi


Holik ei jaksa ressata


Noo joskus sentään sekin oli hereillä


Salkan toinen silmä jo lupsottaa


Arvaa kuka?


Rai-mummo tarkkailee pennun keekoilua kivellä


Ilta-aurinkoa kännykameralla

Uimasessioiden kuvaaminen oli sen verran märkää puuhaa, että kamera oli pakko laittaa puun oksaan turvaan ilottelun ajaksi. Muutama kuva ennen pärskettä.


Salka odottaa kepin heittäjää


Rai on kahlannut valmiiksi syvemmälle, jotta pääsee ensimmäisenä kepin perään


Salkakin päätteli saavansa paremmat mahkut näin


Mitä kaksi muuta sen kolmas perässä...


... ja neljäs


Bowwe keksi odotellessa muuta puuhaa


Tavan läträämistä

Bowwe läträsi ja lotrasi kaiken muun omatoimisen puuhastelun ohella rannassa monta kertaa päivässä. Koiraa ei näkynyt, mutta rannasta kantautuvat plumpsis äänet antoivat ymmärtää, että neiti oli mieli puuhassaan.

Matkalla kotiin piipahdin siskon rantsille vielä maalaamaan taloa toiseen kertaan.


Ja lopuksi talkoolaisen maalaushanskat 12 tunnin urakan jälkeen

Kotimatkan ajelin Tampereen kautta vieraillen työkaverini Jaanan luona Valkeakoskella. Bowwe tapasi perheen 5 kk lapinkoira Inkerin. Meno oli lennokasta. Koskelta jatkoin Paulan luokse Aitooseen. Kelju ja Bowwe kirmasivat pitkin pihoja. Paulan blogissa kuvia hulluudesta.

Pikarauniotreenit

Tänään kipaisimme pika-pikaa myös raunioilla. Kahden maalimiehen harjoitus uusilla piiloilla. Tuuli kuin aina, eli pyöri sinne tänne.

Eka piilo oli lähellä lähetyspaikkaa. Pentu bongasi hajun hyvin, heilutteli häntää aikaisemman kerran piilon lähellä. Tarkensi ja yritti löytää tietä maalimiehen luo. Kävelin itse alueen reunalla eteen päin, koira seurasi liikettäni ja paikansi näin sisään pääsyn.

Toiselle piilolle kapusimme kasojen kautta. Piilo oli vaakasuora luukkupiilo. Maalimies meni piilon perälle noin 3.5 metriin, ovi jätettiin hieman raolleen, jotta koira pääsisi halutessaan tunkeutumaan sisään. Piilosta tulee haisuputki kasan päälle ja mielestäni sitä kautta haju ensin tuli tirpan nenään. Tätäkin piiloa koira joutui pähkimään, mutta lopulta meni piiloon sisään avaten kuonollaan oven päästäkseen hajun lähteelle. Epäröimättä pimeää tunnelia päätyi maalimiehen kehuttavaksi. Viritteli komennushaukkua, kun palkka ei tullut riittävän nopeasti.

Raunioilla on hauska treenata, kun näkee niin läheltä koiran reaktiot hajuihin. Lisäksi siellä koira ei mitään löydä silmillään ja jokaisen treenin saa rakennettua erilaiseksi. Sen vuoksi se kai koirasta niin hauskaa onkin.

Maamonttuja

Tänään meitä oli vain kolme ohjaajaa, joten otimme kaksi kierrosta. Eppu sai molemmille koirilleen harkat ja lopuksi vielä esineruudun kilpaillen esineistä toisen koiran kanssa vuorotellen. Motivaation nostatusta, kyllä. Salka pääsi myös esineruutuun, frouva oli varsin ylpeä tekemisistään.

Kivoja erilaisia piiloja avarassa peitteettömässä metsässä, tuuli taas onneksi keskilinjan suuntainen, heikosti tosin. Maasto oli tuttu, mutta rata eri suuntaan kuin edelisellä kerralla. Bowwe ja Sisu (4,5 kk hoffi-poika) pääsivät tallaamaan aluetta. Äly ja Väläys, jehna niillä oli hauskaa. Tutustuivat maapiiloihin kovin tarkkaan, yhdessä tottakai!
Kisakoirat tekivät radan myötätuuleen, mutta me Bowwen kanssa vastatuuleen, jotta saimme hyvät haisumielikuvat. Kaikki piilot olivat maamonttuja.
Ekakierros ja ensimmäinen maalimies oli lähipiilo. Haisulle mentii alueen ulkopuolelta, josta sivulinjan myötäinen lähestyminen piiloa. Pienestä tuulen "voimasta" johtuen taaplasimme aika lähelle piiloa. Paluu keskilinjalle menoreittiä. Lähetys suurin piirtein siitä kohtaa, missä koira reagoi vahvimmin. Hieno suora pisto haisumielikuva paikkaan ja siitä tuulen avulla hieno laatikko ja löytö maamonttuun. Haukkuakin viriteltiin keran hienojen tanssilokkien.
Toinen piilo oli vähintään 50 metrissä, muutoin toisinto edellisestä.

Toisella kierroksella otimme Bowwelle vain yhden piilon. Maaumppari, josta haisut haettiin samoin kuin edellisillä kerroilla. Umpipiilolla Bowwe viritteli taas haukkuaan, tosin ponnekkaammin kuin avomontuilla.
OIKEIN HYVÄ TREENI!

Väsymys, mitä se on? Bowwe ei ainakaan tiedä. Vaihtelu virkistää, niinhän saanotaan.

Mustikoita, hyttysiä ja harkkaa

Näin se näköjään menee, että harkkoja riittää tälle viikiolle miltei joka arkipäivälle. Noo, kohta alkaa loma, rento oleminen ja treenitauko.

Pompula sai odotella tänään aikas pitkään treenivuoroaan, sillä meitä oli 10 ohjaajaa koirineen metsässä. Onneksi meidän vuoromme tuli ennen vaivaisen keskilinjan suuntaisen vastatuulen tyynnyttyä, jotta saimme tuulihaisut. Maasto oli toiselta puolelta tosi peitteinen, miltei ryteikkö ja toisella puolella alue jatkui kallion harjanteen alle.

Eka piilo: Ryteikön puolella maalimies oli noin 25 metrissä. Kävimme hakemassa haisut alueen ulkopuolelta. Heikon tuulen vuoksi reaktio oli hillitympi kuin yleensä, kuitenkin selvä. Lähetin koiran etukulmaa kohden alueen alusta. Jokseenkin täydellinen laatikkopisto. Bowwe ei jätä mielellään maalimiestä, täytyy muistaa seuraavan kerran pyytää mm:ää jättämään loppunami, jotta neiti saa sinnikyydestään myös palkan.

Toinen piilo piti olla kallion yli etukulmassa 50 metrissä, mutta väärinkäsityksen vuoksi maalimies olikin jäänyt harjanteelle, jota minä en tiennyt. Hieman ihmetytti koiran vaisu reaktio etukulman läheisyydessä, mutta ajattelin tuolloin, että heikko tuuli oli syynä. Lähetettyäni tessun, se teki mielestäni ihan ihme piston, huutelin perään "väärä suunta", jotta olisin saanut sen sinne etukulmaan. Elukalla on nenä ja maalimies löytyi. Sinällään ei haittaa, mutta ajatukseni oli saada täyspitkä pisto toiselle puolelle. Näitä sattuu. Positiivista tässä pistossa oli spontaani haukku; keskutellessani maalimiehen kanssa oikeasta etukulman piilon paikasta Bowwe äityi komentamaan palkkaansa. Hyvä siis!

Kolmas oli taas ryteikössä noin 25 metrissä. Kävimme nostamassa haisut. Lähetys eri paikasta. Bowwe lähti suoraan haisun saanti paikkaan ja teki taas hienon laatikon. Ihanainen maalimies kehui koiran ja syötteli rauhassa jutellen tosi iloisella äänellä aina kun Bowwe avasi äänivarojaan. Heillä oli yhteinen hauska leikki. Lopuksi olin varannut röhkön leikkikaluksi, mutta Bowwea se ei metsässä tuntunut kiinnnostavan, ihmiset ja kehut menivät lempilelun ohi.
Hieno plikka ja hyvä treeni.

Seuraavaksi täytyy pidentää pistoja myös peitteisessä maastiossa, sillä avonaisessa maastossa neiti etenee helposti yli 50 metriin haisumielikuvan avulla. Vastainen tuuli maalimieheltä keskilinjalle ajaa saman asian.

Marseille-saippua on hyvää...

Bowwe sen tietää. Maisteli herkkua tänään useampaan otteeseen, siinä sivussa varasteli pyykkejä kylppäristä ja kaikkea muutakin tavaraa. Kuljetteli saaliitaan ylpeänä ympäri taloa. Aarreaitan sulkeuduttua tuhtasi tyhjien purkkien kanssa tuntikaupalla ennen treenejä.

Salka oli myös metsässä mukana ja pääsi tallaamaan aluetta. Luulen, että pikku-pirpanalla nousi hieman vietti moisesta odottelemaan jäämisestä, sillä pinkoi kuin hullu hakualueelle, joka tällä kertaa oli uusi paikka.

Tuulet kävivät hakualueella vasemmalta suoraan keskilinjalle. Eka maalimies siis sinne. Haju tuli hienosti kallion päältä keskilinjalle koiran nenään. Lähetyksen jälkeen Bowwe eteni hyvin hajuttomaan kohtaan kallion alle. Hienosti se osasi jo etsiä hajun lähdettä, vaikka ensin kallion alla oleva tallausjälki vei sitä hieman loitommalle piilosta.

Toinen maalimies vietiin mielikuvalla hajuttomalle puolelle. Ohjeistin mm:ää palaamaan keskilinjaa kohti meidän hänet jätettyämme. Ajatuksena koiran mahdollisuus saada haju jättöpaikalle. Tirppu eteni jättöpaikkaan ja siitä ensin sivurajan myötäisesti, palasi ja teki siksakkia aluksi laajemmlla tähtäimellä, lopulta tihentäen tullessaan lähemmäs kohdetta. OIKEIN HYVÄ TREENI!