tiistai 21. heinäkuuta 2009

Marseille-saippua on hyvää...

Bowwe sen tietää. Maisteli herkkua tänään useampaan otteeseen, siinä sivussa varasteli pyykkejä kylppäristä ja kaikkea muutakin tavaraa. Kuljetteli saaliitaan ylpeänä ympäri taloa. Aarreaitan sulkeuduttua tuhtasi tyhjien purkkien kanssa tuntikaupalla ennen treenejä.

Salka oli myös metsässä mukana ja pääsi tallaamaan aluetta. Luulen, että pikku-pirpanalla nousi hieman vietti moisesta odottelemaan jäämisestä, sillä pinkoi kuin hullu hakualueelle, joka tällä kertaa oli uusi paikka.

Tuulet kävivät hakualueella vasemmalta suoraan keskilinjalle. Eka maalimies siis sinne. Haju tuli hienosti kallion päältä keskilinjalle koiran nenään. Lähetyksen jälkeen Bowwe eteni hyvin hajuttomaan kohtaan kallion alle. Hienosti se osasi jo etsiä hajun lähdettä, vaikka ensin kallion alla oleva tallausjälki vei sitä hieman loitommalle piilosta.

Toinen maalimies vietiin mielikuvalla hajuttomalle puolelle. Ohjeistin mm:ää palaamaan keskilinjaa kohti meidän hänet jätettyämme. Ajatuksena koiran mahdollisuus saada haju jättöpaikalle. Tirppu eteni jättöpaikkaan ja siitä ensin sivurajan myötäisesti, palasi ja teki siksakkia aluksi laajemmlla tähtäimellä, lopulta tihentäen tullessaan lähemmäs kohdetta. OIKEIN HYVÄ TREENI!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Harjoitus ei paljon Bowwea väsyttänyt. Vielä riitti virtaa sen jälkeenkin juosta päättömästi pellolla täyttä laukkaa...
t. Anne

Anonyymi kirjoitti...

Piti vielä kommentoimani Marseille - saippuaa. Doyle joku aika sitten kokeili sappi-saippuaa. Koko saippua hävisi ja vain paperit oli jäljellä. Epäilin Doylen syöneen sen kokonaan ja haeskelin jo myrkytyskeskuksen numeroa, vaan saippua löytyi lähes kokonaisena sohvan toppauksista. Ehkä Doyle yritti pestä sohvanpäällisiä:)
Anne

jaanakin kirjoitti...

Haahhaaa sappi-saippua ei kai ole niin maittavaa. ;-)
Marseille-saippua on ollut kaikkien koirieni suosikki. Ihmekös, sillä oliiviöljyähän se on. Bowwella on viehtymys kylläkin kaikkiin saippuoihin ja pesuaineisiin tai oikeastaan niihin purkkeihin ja pulloihin.
Illalla kotona Bowwe sentään oli jo ihanan raukea. Veteli kotimatkallakin autossa unta heräten vasta kun avasin takaluukun.
Bowwe on selkeästi pässyt toisiin sfääreihin tuon energiansa kanssa: Nyt jaksaa tuhtailla päivisinkin kotosalla kaiken laista, aina ei minusta niin mukavia puuhia.