Melkoisen tarkalleen vuosi sitten kävimme Bowwen kanssa ekaa kertaa tutustumassa lambeihin ja tässä sitä tahkotaan vielä. Into ei neidillä ole hävinnyt mihinkään, vaikka sitä on moninaisin keinoin koitettu ohjata ja hallita/hillitä.
Mitä enemmän paimennuksen saloihin tutustuu sitä vähemmän tuntuu tietävän. Tietenkin vaatimustaso itselle ja koiralle kasvaa samaa rataa. Mennyt vuosi on ollut hyvin antoisaa aikaa ja tästä kaikesta tahdonkin kiittää asiantuntevaa Swedun paimennuskoulun väkeä plus mukavia treenikavereita. Katselemalla muiden treenejä ja eri rotujen tapaa työskennellä oppii valtavan paljon, vaikka sitä ei aina uskoisi kun lukee tätä meidän treenipäiväkirjaa.
Tänään eka kierros poispäinajoa maneesin pitkien sivujen viereen viritettyjen kujanteiden läpi. Itselläni oli jälleen kerran hahmotusongelma, minkä vuoksi alku ei mennyt kuin elokuvissa. Kierroksen lopuksi Bowwe ja etenkin minä hahmotin tilanteen ja saimme hyvinkin maltillista ajoa aikaan. Käännökset maneesin päässä sisäflankille eivät meiltä vielä onnistu, sen vuoksi koira pääsi kääntämään/tai lambit kääntyivät minua kohti.
Toka kierros meni jo paremmin, vaikka se maneesin päädyn sisäflankki ei minulta onnistunut käskyttämisen suhteen. Bowwe lähtee maahan käskyn jälkeen nykyisin jo rauhallisesti, ei enää täydellä laukalla. Pysäytykset ajon aikana ovat rauhoittaneet koiraa hyvin. Täytyy tehdä taas mielikuvaharjoitteita, jotta seuraavalla kerralla osaan käskyttää oikea-aikaisesti.
2 kommenttia:
Aika uskollisesti olette käyneet viikottain kun vuosi sitten aloititte ja 50 paimennuskertaa on takana.
Olisihan se paljon helpompaa jos olisi kotona muutama villakerä, niin saisi vaikka päivittäin siirtää niitä aitauksesta toiseen.
Joo olen samaa mieltä kanssasi, että ei ole paimennus helppoa mutta hauskaa se on silti ja hyvin hyvin opettavaista:)
Ja ton edellisen vuodatuksen kirjoitti Anne ;)
Lähetä kommentti