Tänään oli tarkoitus treenata sisäflankkia aitauksessa - ohjaaja aitauksen ulkopuolella ja koissut lambien kanssa aitauksessa.
Eka kierros Bowwen kanssa ei mennyt ainakaan alkuperäisen treenisuunnitelman mukaan, sillä Bowwehan käytti tilasuuden ja loikki aitauksen yli, kun joutui tottelemaan aitauksen ulkopuolelta tulleita käskyjä. Siis, minä kömmin aitaukseen koiran avuksi. Joo, mutta ei se Bowwea estänyt loikkimasta aitauksesta ulos ja sisään. Kerran opittu toimintamalli ja ohjaajan (=minun) hitaat reaktiot kielloille eivät ainakaan Bowwea hillinneet.
Tokalla kierroksella sain neuvoksi estää Bowwen loikkimisen jämäkämmin. Kun elikko on nopea ja ohjaaja flegu, niin kielto tuli vasta kun koira oli jo ilmassa. Pari kolme kertaa koira kutsuttiin uudelleen aitaukseen, jonka jälkeen se kuitenkin loikki aina ulos, kun painetta ja käskyjä sateli. Marika tuli pelokkeeksi aitauksen ulkopuolelle ja kyllä neiti nyt pysyi aitauksessa. Tosin se suunta, missä se joutui kiertämään laumaa rintamasuunta Marikaa päin, meinasi jäädä aina kesken. Ja lähdöissä siihen suunta koira olisi mieluusti jäänyt taakseni köhnöttämään ja teki pari hypyilmettä kehoittaessani sitä jatkamaan matkaansa. Ahtaissa paikoissa Bowwe komentaa lampaita tööttäämällä kuonollaan päästäkseen jatkamaan matkaansa. Välillä koira ähräsi itsensä minun ja lampaiden takaa ulkoflankilla ja pari kertaa sisäflankilla.
Oli rankan oloinen treeni Bowwelle, mutta ei tuo tuntunut olevan moksiskaan. Tavallaan on hyvä, että se on niin kekseliäs, mutta en pistäisi pahakseni pientä ripettä nöyryyttä neidin luonteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti