Jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin ja tehtiin pidempi/useamman esteen rata. Alku oli sama kuin viimeksi nyt oli tarkoitus lisätä esteitä. Hinkattiin, niin kauan, että minäkin lopulta tajusin ja koirahan palkattiin aina. Jaa-a, kyllä onkin vaikea tajuta, että katseen on pysyttävä koirassa. Kaikissa muissa harrasteissa rintamasuunta ja katse on pidetty etenemissuuntaan. Täytynee pakottaa/liimata päänsä olkapäähän jeesusteipillä.
Tokalla kierroksella otettiin vähän uusia esteitä: A-esteessä ei Bowwella ole mitään ongelmaa ja keinulautakin meni, mutta liian lennokkaasti ekalla kerralla. Hieman käytiin myös läpi kuinka keppejä kannattaa opettaa, ensi kerralla sitten kokeillaan niitkin. Ihan lopuksi yritin ekan kierroksen radan pätkää. Alku saatiinkin mutkaputkelle saakka, mutta sieltä Bowwe tuli takaisin. Kantsii varmaan kulkea putken vierellä kannustamassa.
Namipalkka ei ole oikein hyvä, sillä Bo kyttäilee mun käsiä. Harmillista, ettei Bowwe oikein syty leluihin muualla kuin kotona. Hakumetsässä sama juttu.
Eija ja Reiska kaahasi piitkän radan virheittä. Jesh jesh. Hennan Nuka on ihan luonnonlahjakkuus tähän lajiin!!!
Oli taas kivvaa ja itselleen sai nauraa kunnon röhönaurut.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti