Reikiä...

Tällaisen lauman kanssa reikiä tulee välillä myös omistajalle.
Toisinaan muorit joutuvat törmäyskurssile keskenään ja välillä Holikin kanssa, siksi erotuomaria kaivataan.
Meillä ei kukaan selvittele välejään ilman, että minä menen väliin. Useimmiten siihen riittää pelkkä PERRR-KE-LEEE, tänään ei. Erotellessani tessuja, Salkan hampaat päätyivät käsivarteeni. Aika järkyttävä voima on vanhan muorinkin leuoissa. Yhdellä reiällä selvittiin, mutta kaiken kaikkiaan nämä tilanteet ovat hankalia, kun koiria on neljä ja jokainen haluaa osallistua rähinään, pentukin. Nyt häpeävät kukin sijoillaan, onneksi siihen riittää jo Perr-Kele.
Yöksi tilanne on paree olla ohi (ja onkin), sillä nukumme kaikki makkarissa.
Rajallisen tilan vuoksi mummot viettävät ajan jolloin en itse ole paikalla makkarissa, jotta Bowwen ei aiheuttaisi ylimääräistä jännitettä keekoilullaan. Tämä on arkipäivää näissä olosuhteissa ja sen kanssa eletään. Lisäneliöt eivät olisi pahitteeksi. Uusi koti on ollut hakusessa jo aika tovin. Löytyis jo.

Pimeätreenit raunioilla

Vauhdin alasajo raunioilla jatkui tänäänkin. Nostelimme hajut taluttimessa, jotta neiti ei olisi mennyt laukalle ja toisekseen alueelta loikki jänö-jussinen juuri ennen treenejämme. En millään muodoin halua neidin bongaavan/ajavan riistaa treeneissä, jotta ei oppisi huonoille tavoille. Tuulta ei ollut juurikaan, mutta tarpeeksi kuitenkin hajun nostoon.
Eka maalimies oli avoimen luukkupiilon perällä pimeän käytävän päässä. Kaarsimme piilon päälle, jonne hajut nousivat. Selvä reaktio hajuun, josta kehu ja vapautus etsimään. Reipas eteneminen pimeään putkeen ja iloinen löytö suoralla palkalla.
Toinen kasan päällä oleva kaivo (=ärsytysumppari). Siirtyessämme piilolle taluttimessa Bowwe nuuskutti ja koetti löytää hajuja mennessään. Tarkasteli pari vanhaa tuttua piiloa. Hajun alle tultaessa reaktiosta kehut ja rauhoitus lähetykseen. Pikkuhiljaa pentu malttaa jo odottaa lähetyskäskyä ilman, että pidän pannasta kiinni. Löydöstä suora palkka ja hirrrmuiset kehut.
Ilmaisua treenattiin erikseen treenien jälkeen ja komennushaukku irtoaa helposti.
Bowwe nousee kovasti iloisista kehuista ja siinä tunnemyrskyssään mosauttelee pusuja. Täytyy ohjeistaa tulevaisuudessa maalimiehiä kehumaan koiraa mieluummin matalalla ja rauhoittavalla äänellä, jotta ei ihan lentoon nousisi innostukissaan koko koira.
Hyvä oli myös huomata, että pimeälläkin koiran toimintakyky säilyy, tosin pimeä ei ole ollut yhdellekään omalle beauceronille koskaan mikään ongelma. Hommia on tehty, vaikka säkkipimeässä maan alla.

Miltei kuutamotreenit

Vaikka aloittelimme jo kello 16:00 ja pienellä porukalla (=4 hlöä), niin meinasi mennä kuutamotreeneiksi. Tuulet hieman viistosti keskilinjan myötäisesti, joten ajattelinpa vaihteeksi ottaa haisumielikuvia, nostaen kaksi hajua peräjälkeen.
Ensimmäinen oli todella selkeä reaktio. Toinen ei ihan yhtä selkeä, meidän olisi pitänyt mennä sivurajan yli, jotta haju olisi ollut koiralle selvempi (näkyi myöhemmin pistossa).

Eka pisto: Mahtavan lennokas ja suora eteneminen, äärimmäisen iloinen löytö ja ihanan osaava maalimies, joka osasi hillitä/komentaa koiraa olemaan nätisti piilolla. Varmaan se edellinen yhteinen tapaaminen ja silmäkulmavamma olivat Suskia opettaneet. ;-)

Toinen haisumielikuva ei mennytkään ihan putkeen (reaktio/haisu ei ollutkaan kyllin vahva), sillä tallausjälki imaisi B:n, mitä se etenikin koko radan mitan. Maalimies oli kallion takana, joten en voinut nähdä koiran työskentelyä saatika kuulla, sillä oli ohjeistanut palkkaamaan B:n suoraan. Tästä syystä menin piilolle, ei koiraa, kysyin mm:ltä oliko koira siellä käynyt. EI. Palasin keskilinjaa kohti ja löytyihän se pyryharakkakin. Oli kuulemma palannut keskilinjalle ihmetellen missä minä olen. Lähetin koiran uudelleen lähempää piiloa ja nyt upposi tarpeeksi pitkälle. Näistä kaarroksista johtuen veimme saman mm:n sivurajaa pitkin kolmanneksi akkeliksi.

Kolmas pisto oli hyvä, suora ja innokas, niin no, ainahan pistot ovat olleet innokkaita. Siitä olen erityisen iloinen, moottoria löytyy työskentelyyn, järki tulee sitten "joskus" hommiin mukaan.
Hyvä treeni! Mukavaa, kun olemme päässeet eri paikkoihin treenaamaan, jotta koira oikeasti joutuu kuutioimaan tilanteet aina uudelleen. Huippumaalimiehiä ei sovi unohtaa, kiitos kaikille. Tästä on hyvä jatkaa!

Täytyy sanoa, että juuri tuosta rajattomasta liikunnan ilosta pidän tässsä rodussa. Ihana katsella, kun B:t nauttivat saadessaan revitellä, lisäksi hakuhommissa saavat käyttää fysiikkaansa ja aivojaan/nenäänsä. Nyt jaloissani makaa tyytyväinen ja mukavasti väsynyt koira. Sanoisin, miltei täydellistä.

Tuplamielikuvia

Tällä kertaa maalimiehiä oli mukavasti, joten siirtyvänä ei tarvinnut viedä kuin toinen. Palkkaus suoraan heti löydöstä.

Kaksi ensimmäistä vietiin peräjälkeen. Ensimmäisen hyvän, suoran, innokkaan piston ja löydön jälkeen otin uuden maalimiehen piilolle, josta saattelimme sen kolmanneksi maalimieheksi.

Toinen maalimies (ekana viety) eteni jättöpaikasta (n. 8 metriä ennen) piiloonsa etukulmaan. Bowwe selkeästi teki kaarroksen jättöpaikassa ja kiemurteli laajoja kaarroksia sen jälkeen. Parin kutsun jälkeen palasi luokseni uusintä lähetykseen, tällä kertaa eteni perille saakka. Saattelimme maalimiehen neljänneksi akkeliksi ja palasimme keskilinjalle viistosti (ei hyvä).
Lähetys kolmannelle lähti ihan ok., mutta muutaman metrin jälkeen Bowwe singahti viimeiselle akkelille vastakkaiselle puolelle. Liian hyvä muistikuva ;-).

Viimeinen lähetys meinasi mennä kaarteluksi. Kutsuin koiran takaisin uuteen lähetykseen, josta se irtosikin hyvin ja löysi palkkansa.

Hyvä treeni ja mukava pikkuinen maalimiehen taimi, Ella, antoi koirille välillä muutakin ajateltavaa. Selkeästi ainakin Bowwelle se toimi hyvin ajatuksen katkaisijana.

Hämärän hyssyä hakumetsässä

Valoisa aika alkaa olla kortilla arki-iltatreeneille, silti metsään mentiin.
Mielkuvia Bowwelle; kaksi ensimmäistä vein peräjälkeen reiluun 50 metriin.
Ensimmäisenä nostettiin ekana viety tuulettoman puolen maakuoppapiilo. Ensin Bowwe meni tallausjälkeä tehdeen kaarroksen palaten lähetyslinjaan ja upoten omatoimisesti sivurajalle ja sieltä piilolle. Maalimies saatettiin kolmanneksi maalimieheksi.
Toinen maalimies oli siis tuulen puolella. Bowwe päättikin nostaa ensin 3. maalimiehen. Täytyy olla tarkkana mistä kohtaa mielikuvalle lähettää, sillä selkeästi muisti on sidonnainen mielikuvan paluureitistä.
Kolmas pisto tehtiin sitten vasempaan etukulman maakuoppaan. Tämän piti olla toinen pisto. Löydön jälkeen maalimies saatettiin vasempaan takakulmaan.
Neljännellä lähetyspaikkani ei (taaskaan) ollut piilon kohdalla. Bowwe eteni ensin keskilinjalla n. 6 metriä ja haloo kehoituksestani teki 90 asteen käännöksen piilon kohdalla ja upposi hienosti viimeiselle piilolle.
Opettavainen treeni itselle. Maasto oli ihanan avointa ja koirat nauttivat työskentelystä. Mukavaa katseltavaa!

Tietoturvaa?

Datasta kannattaa otta varmuuskopiot ja säilyttää ne asianmukaisesti. Meidän huushollin tietoturvapäällikkö, Bowwe, sen tietää. Ohessa leväperäisesti säilytetty turvapäällikön tarkastuksen jäljiltä löydetty muistitikku.


Ei kai sinne mitään tärkeää ollut tallennettu... Palauttaminen nyt ei ainakaan onnistu!

Korson raunioradalla

Jesh, saatiinpas Bowwen vauhti alas uudessa paikassa. Kaikki 4 piiloa olivat palkkikasoissa, yksi niistä kaivossa palkkien keskellä.Treenin teemana olikin kasoilla kulkeminen.

Ensimmäiselle piilolle mentäessä meinasi neiti mennä taas vähän laukalle (lue: juoksi pari laajaa ympyryää). Rauhoittui työskentelyyn parin kehoituksen jälkeen. Maalimies oli palkkien alla niin, että koiran täytyi kulkea kasalla päästäkseen lähelle palkkaa. Jopas pitikin Bowwen keskittyä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Haukkukin irtosi, tosin vasta palkkauksen lopussa.
Toinen piilo oli palkkien keskellä oleva kaivo ja matka piilolle kulki palkkien seassa. Haju painui aidan viereen, josta neiti kävi sen poimimassa. Nyt haukku tuli miltei välittömästi.
Kolmas maalimies oli varsin motivoiva: Aikansa palkkien päällä voimisteltuaan Bowwe löysi rakosen, josta sai kontaktin maalimieheen. Palkkauksen aikana 4. maalimies meni piiloonsa.
Neljännen olisin toivonut löytyvän kasan päällisen kautta, mutta B. kiersi kasaa niin, että löytö tuli suuaukon kautta. Jumppatuokio kasalla jäi harmillisen lyhyeksi. Taas haukuttiin palkkaa.

Summa summarun uusi ympäristö ja palkkien päällä keekoilu rauhoitti B:n työskentelyä, joten paikallistaminen kävi rauhallisemmin ja pienemmin kaarroksin. Oikein hyvä treeni, itiö oli treenin jälkeen mukavasti väsynyt. En tiedä kumpi pentua enemmän väsytti: Pyöräilykenkieni uudelleen muokkaus vai treenit.

Viikonlopun treenirytkäys

Perjantaina saimme raunioille pikkutreenit. Hajujen paikannusta ja ritiläportaita. Saatiinpas itiön vauhtia vähän alas.

Tänään niin ikään pikkuiset hakutreenikset aamutuimaan.
Bowwelle eka mielikuvana ja autoon miettimään toisen koiran suorituksen ajaksi. Hyvin säilyi muistissa reilusti kallion alle jätetty maalimies.
Toinen vietiin ensimmäisen jälkeen mielikuvana ja lähetys samantien. Innokasta, vähän liiankin innokasta työskentelyä maalimiehellä. Iloinen kehu innoitti Bowwen antamaan pusun, tällä kertaa hampaat edellä suoraan mm:n silmäkulmaan. Moisesta pususta koira oli saanut välittömän moitteen ja istuikin sen jälkeen nätisti. Neiti vietiin taas autoon odottelemaan.
Kolmas maalimies oli ajatus ottaa haisumielikuvalla, mutta päätinpä kuitenkin lähettää suoraan. Akkeli löytyi erikoisen piston jälkeen. Ei tule pentu pois, vaikka kuinka huutaisi. Ei sinällään mikään paha asia. Jokaisella piilolla B. ilmaisi löydön ja pysyi maalimiehellä siihen saakka kunnes olin lyllertänyt paikalle.

Kotimatkalla kävimme Talinhuipulla tottistelemassa ja leikkimässä. Meillä oli oikein kivaa keskenämme.

BC F-pennut 9 kk

Ekasi onneva kaikille sisaruksille!
Aika kuluu kuin siivillä: Vastahan nuo iiskotit olivat pieniä palleroita.

Pitihän tuo kasvaminen jotenkin todentaakin, joten kävimme toissa päivänä "neuvolassa" elikkäs elukkalekurin vaa'assa ja korkeusmittauksessa. Iivana painoi 27.7 kg ja oli 62 cm korkea, ei siis mikään ihan alamittainen kirppu sentään. Ihan pentu vielä, juoksuja ei tarvinne odotella hetikään. Jos mummoonsa tulee, niin vielä puoli vuotta neitinä.

Tuplamielikuvia sivurajalle

Tänään mielikuvia vietiinkiin kaksi kerrallaan ja kolmaskin oli ekan maalimiehen saatto sivurajalla. Näin Bowwelle tuli jokaisen maalimiehen kohdalla tuplamielikuva. Aiemmalla kerralla Bowwen ollessa nuorempi tämä ei toiminut.

Eka vauhdikas ja suora pisto (ei muistellut toista mielikuvaa). Komennushaukkua ja maalimiehellä jumppaaamiista oli kuulemma tapahtunut. Menin piilolle ja saatoimme maalimiehen kolmanneksi maalimieheksi.
Keskilinjalle palatessamme metsässä kulki karjalankarhukoira isäntineen. Tässä kohtaa ajattelin Bowwen unohtavan toisen mielikuvansa. Onneksi ei.

Toinen maalimies oli hyvässä muistissa ja pisto suora ja lennokas. Komennushaukkua mennessäni piilolle.

Kolmas akkeli oli siis sivurajalla saatettu. Osaava maalimies päätteli hienosti edellisen jumppatuokion vuoksi, ettei anna koiralle edes mahdollisuutta jumpata päällään ja istui siten, ettei koira pääse kosketuksiin, piilottaen vielä kasvonsa. Tästä seurasi välitön komennushaukku. Oikein hieno oivallus Annalta. Tänks tuhannesti.
Voisi sanoa, että täydellinen treeni ainakin näin ohjaajan kannalta. Kai se tuo poreileva Bowwekin siitä sai jotain kokemuksia. Oli ainakin iloinen oma itsensä treenin jälkeen.

Hönö-Heikki-Holik 8 v

Tämä kattilapääkin on jo 8 vuotta!


Pienenä pentuna Tsekeissä


Uudessa kodissaan 4 kk


Tyypillinen asento vielä nykyäänkin. ISÄNTÄ


Ikioma kattilapää

Hunajaisin huulin sokeroiduin suin....

... aivan kuten laulussakin sanotaan, tahtoivat koirani minua tervehtiä kotiin tullessani.
Äly ja Väläys, tässä tapauksessa Bowwe ja Holik, olivat askarrelleet hunajatuubin kanssa. Jokainen voi mielikuvitella mitä siitä seuraa. Varmastikin makeita hetkiä tylsänä keskipäivän hetkenä, mutta myös lukuisa määrä hunjatippoja ympäri huushollia; tarttui mukavasti sukat lattiaan. Hunajanaamiostakin on merkkejä tessujen turkeissa...ts. tahmaisia plänttejä siellä täällä koiria (enemmistö Bowwessa). Nyt minulla on kaksi tooodella makeaa koiraa! Eittämättä tyytyväisiä itseensä, koskapa olivat jättäneet hampaansa jäljet lisäksi muutamaan keittiön teräaseeseen (meillä siihen kuuluu myös kirves).
Vieläkin naurattaa Holikin keekoilu kotiin tullessani. Bowwe ei vielä osaa edes hävetä. Kyllä sekin aikanaan oppii ;-).

Kosteat hakutreenit

Syysmyrsky jylläsi edellisenä yönä ja sateen rippeet ropottelivat niskaamme märässä metsässä. Näin voi käydä, mutta tessuja se ei onneksi haitannut eikä kyllä meitä kaksijalkaisiakaan: Metsä oli täynnä suppiksia, joita oli ihan pakko poimia aina tilanteen tullen.
Tuulesta ei ollut havaintoa, sadekin painoi hajut alas. Haastavaa, mutta mukavaa!

Bowwelle mielikuvina kaksi ensimmäistä. Eka maalimies siirtyvänä kolmanneksi, oli siis valmis. Ratakin oli ainakin tarpeeksi syvä.
Mielikuvat menivät hienosti, valmiskin ok, parin saattolähetyksen jälkeen Bowwe irtosi tarpeeksi syvälle ja suoraan. Onneksi pentu kestää hyvin uusinta lähetykset ja toivottavasti ottaa myös opikseen.

Treenien jälkeen saimme hirvenluita ja kaatoryöpettä. Koirilla oli peijaiset kotosalla. Kiitosta Annelle ja Timolle!