Vauhdin alasajo raunioilla jatkui tänäänkin. Nostelimme hajut taluttimessa, jotta neiti ei olisi mennyt laukalle ja toisekseen alueelta loikki jänö-jussinen juuri ennen treenejämme. En millään muodoin halua neidin bongaavan/ajavan riistaa treeneissä, jotta ei oppisi huonoille tavoille. Tuulta ei ollut juurikaan, mutta tarpeeksi kuitenkin hajun nostoon.
Eka maalimies oli avoimen luukkupiilon perällä pimeän käytävän päässä. Kaarsimme piilon päälle, jonne hajut nousivat. Selvä reaktio hajuun, josta kehu ja vapautus etsimään. Reipas eteneminen pimeään putkeen ja iloinen löytö suoralla palkalla.
Toinen kasan päällä oleva kaivo (=ärsytysumppari). Siirtyessämme piilolle taluttimessa Bowwe nuuskutti ja koetti löytää hajuja mennessään. Tarkasteli pari vanhaa tuttua piiloa. Hajun alle tultaessa reaktiosta kehut ja rauhoitus lähetykseen. Pikkuhiljaa pentu malttaa jo odottaa lähetyskäskyä ilman, että pidän pannasta kiinni. Löydöstä suora palkka ja hirrrmuiset kehut.
Ilmaisua treenattiin erikseen treenien jälkeen ja komennushaukku irtoaa helposti.
Bowwe nousee kovasti iloisista kehuista ja siinä tunnemyrskyssään mosauttelee pusuja. Täytyy ohjeistaa tulevaisuudessa maalimiehiä kehumaan koiraa mieluummin matalalla ja rauhoittavalla äänellä, jotta ei ihan lentoon nousisi innostukissaan koko koira.
Hyvä oli myös huomata, että pimeälläkin koiran toimintakyky säilyy, tosin pimeä ei ole ollut yhdellekään omalle beauceronille koskaan mikään ongelma. Hommia on tehty, vaikka säkkipimeässä maan alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti