Eilen perjantaina oli pikatreenit raunioilla navakassa tuulessa. Siitäkös olikin Bowwen vauhdissa hieman haittaa: Haisut levisivät pitkälle ja tuossa vauhdissa koira oli hetkessä hajun ohi. Taisimme löytää vielä sellaiset piilot, joita koiralla ei ole joko koskaan ollut tai sitten siitä on tosi pitkä aika.
Eka piilo oli sellaisessa paikassa palkin alla, josta haisu tuli niin pienestä kolosesta, ettei koira siitä helposti päässyt sisälle. Haukkukin kuultiin lopulta piilon tarkennuksen jälkeen. Olen aiemmissa treenissä lähettänyt koiran tälle kasalle tyhjälle ja nyt yllätyksenä olikin maalimies.
Toinen oli kuusenperseessä tuulen yläpuolella palkkipinon päässä rinteessä. Sieltä tuuli painoi haisut piiitkälle palkkien toiseen päähän. Ilmaisu tällä kertaa välitön ja vaativa.
Kolmas palkin alla, josta hajut painuivat sisäänmenoaukon vastakkaiselle puolelle. Tässä vaiheessa Bowwe oli jo alkukiihdytyksen tapaan vauhdissa ja kaasutteli iloisesti hajusta ohi päätyen neljännelle umpparille, ts. taisi vaihtaa hajun. Ilmaisu on hyvä ja vaativa.
Neljäntenä haettiin sitten se kolmanneksi aiottu palkin alus. Lähetin koiran vastakkaiseen suuntaan, josta se palatessaan sai haisun ja malttoi tällä kertaa paikantaa. Niin no, tämä hajujen vaihto tarkoittaa, että elikolle kannattaa laittaa piilot yksitelleen tai ainakin niin, ettei se saa haisua seuraavasta.
Tänään pääsimme Espoon raunioradalle vierailemaan.
Ajattelin Bowwelle harjoituksena palkkikasojen päällä kulkemista ja sieltä löytöjä sekä tarkennuspiiloja. Kaikissa neljässä piilossa oli ainesta tarkennukseen.
Koiralla oli alussa hieman epämukavaa keekoilla palkkien päällä, mutta jo toisen piilon jälkeen se unohti alustat kokonaan. Kolmas piilo oli Bowwelle muutoin haastava maanaluspiilo, jonne oli varsin hankala mennä. Tunkeutui sinne oikeastaan ohjauksestani, mutta hyvä niin, palkkana ponnistuksesta oli makkaraa!!!
Viimeinen piilo oli "lumilinnassa", josta haisut painuivat sokkelikon toiselle laidalle pienistä rei'istä, joita koira hanakasti haisteli. Ei kai mielestään saanut tarpeeksi hajua, kun jatkoi teppelin kiertoa ja löysi itsensä piilolle sisään. Siellä jaksoi kyllä haukkua.
Bowwe ei ole vielä niin varma itsestään, että ilmaisut tulisivat yhtä hereesti kuin tutulla radalla. Muutoinkin tekee hyvää treenata eri paikoissa sekä koiralle että ohjaajalle.
Ihan lopuksi Salka-muori pääsi paikantamaan haisua "lumilinnasta". Kerran opittu aina mielessä; frouvvaa ei meinannut saada alueelta pois, kun nuuskutteli käytettyjen piilojen hajuja. Salka on kyllä vieläkin pätevä ko mikä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti