Aloitimme pienemmässä pyöröaitauksessa ja se on aina ollut Bowwelle enempi semmonen rallattelupaikka, niin tänäänkin. Itselläni meinasi kiehahtaa, kun koira karkasi portilta lampaille. Pihisin ja puhisin itsekseni, lisäksi hoin itselleni: rauha rauha rauha. Kierroksen lopussa elikon suurin rallatteluinto hieman hiipui ja se selkeästi tarjoili pysähtymisiä ilman sanallista käskyä. Taisin heilutella hihaa vihjatakseni koiralle ajatuksiani. Tänään Bowwea oli taas vaikea saada aitauksesta ulos, karvakorva toi lambit useamman kerran portille luokseni.
Toka kierros isommassa aitauksessa, jossa koira taas karkasi lampaille (prrrr). Osa laumasta tuli luokseni ja kolme jäi pönöttämään portille. Bowwen tyyli kiertää ja hengailla lauman takana ei riitä tuomaan laumaa luokseni. Marika hihkaisi neuvoksi pysäyttää koira. En nyt edes muista pysähtyikö se vai meninkö itse lähemmäs laumaa auttaen koiraa. Muutoin pysähdykset olivat huomattavasti täsmällisempiä kuin aiemmin, vaikka stoppasin koiraa eri paikkoihin kaarella. Korvat ovat vielä kuurona silloin, kun koira on päättänyt kiertää tasapainoon omatoimisesti. Pysähtyyhän se sitten kun on sen tasapainon saavuttanut. Ai hitto meinasi unohtua, meitin häkitykset (2krt).... jee, nekin onnistuvat huomattavasti paremmin, kun koira pysähtyy. Bowwe sai loikkia aitauksesta ulos, sen jälkeen kun oli ajanut lauman ulos häkistä. Sillä oli vain tarve päästä lambien luo suoraan. Villakerillä ei ollut mihinkään kiire heinäpaalin ääreltä.
Bowwen tyyli on hengaila tosi lähellä lambeja ja sen vuoksi Bon liike korostuu lauman liikuttelussa. Jahka me saadaan treeneihin rakennettua uusi positiivinen pohja, aloitan etäisyyden opettamisen. Kivvaa kun voi sentään jo suunnitella tulevaa ;-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti