torstai 15. syyskuuta 2011

Paimentamista vol.88

Tippaa-daa, tippaa-diii... laulattaaa!
Pieniä askelia ihmiskunnalle, mutta suuria askelia meille. Bowwen halu totella kasvaa per kerta ihan silmissä. Tänään minulta meinasi pudota leuka rinnuksille, kun Bowwe mosahti käskystä istumaan kauempana kuin koskaan aiemmin. Lisäksi meneillään oli yhden lambikarkulaisen palauttaminen laumaan (=yleensä aikas hektinen tilanne). En nyt muista vislasinko sen käskyn vai käytinkö sanallista, mutta enikeis paremmin tuo tuntuu vastaavan vislaukseen. Molemmilla kerroilla koiraa oli tosi hankalaa saada aitauksesta ja lambeilta pois.

Nämä meitin nykyiset treenit ovat täsmällisyyden vahvistamista ja saa jatkuakin niin. Jahka homma on 99,99% varmaa siirrytään vaatimustasossa eteenpäin. Nyt täytyy vaan malttaa jaksaa rakentaa tämä asia kuntoon.

Ai helekkura meinasi unohtua... shoppailin niiiiiii-iiin kauniin affen taljan, että odotan innolla huomista aamua ja päivänvaloa, jotta saan taas ihastella sen kauniita sävyjä. Ihan on vaikea ihmisen ymmärtää luonnolliset sinisen vivahteet taljassa. Kerrassaan kaunis!
.

Ei kommentteja: