... aivan kuten laulussakin sanotaan, tahtoivat koirani minua tervehtiä kotiin tullessani.
Äly ja Väläys, tässä tapauksessa Bowwe ja Holik, olivat askarrelleet hunajatuubin kanssa. Jokainen voi mielikuvitella mitä siitä seuraa. Varmastikin makeita hetkiä tylsänä keskipäivän hetkenä, mutta myös lukuisa määrä hunjatippoja ympäri huushollia; tarttui mukavasti sukat lattiaan. Hunajanaamiostakin on merkkejä tessujen turkeissa...ts. tahmaisia plänttejä siellä täällä koiria (enemmistö Bowwessa). Nyt minulla on kaksi tooodella makeaa koiraa! Eittämättä tyytyväisiä itseensä, koskapa olivat jättäneet hampaansa jäljet lisäksi muutamaan keittiön teräaseeseen (meillä siihen kuuluu myös kirves).
Vieläkin naurattaa Holikin keekoilu kotiin tullessani. Bowwe ei vielä osaa edes hävetä. Kyllä sekin aikanaan oppii ;-).
2 kommenttia:
"En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." sanoi Puh
-anne-
kuulostaapa mukavalta puuhalta , tosin ei ehkä sulle :) Kaikkea ne keksii.
Laita mulle jaana sun email osoite ja muita yhteystietoja , jooko ?
sanna.toivanen@aina.net
Lähetä kommentti