Lahden raunioilla... sillä välin pakastin oli TAAS tyhjennetty!

Tänään pääsimme vierailemaan Lahden raunioille. Ihan mahdottoman hyviä palkkikasoja, joiden alla piiloja. Tuulen suunta oli varsin haastava, sillä se painoi haisut poispäin piilojen isoimmista aikoista. Tämä olikin nuorelle kokemattoamlle koiralle iso rasti.

Bowwelle piilot (=4 kpl) olivat suht lähekkäin, sen vuoksi tulimme radalle tuulen yläpuolelta, jotta Bo ei saisi kaikista piiloista yhtä aikaa haisua. Kolme ensimmäistä olivat umppareita. Piilojen vaativuus tuli selkeästi ilmi ilmaisuissa, jotka eivät mitään hohdokkaita olleet.
Kannustin ja kehuin koiraa jokaisesta reaktiosta hajuun, kiersin koiran avuksi piiloja, jotta se olisi saanut mahdollisen vahvemman hajun toisesta suunnasta. Koira osaa kyllä itsekin hakea kauempaa vahvistusta hajulle, mutta tällä kertaa kun piilot olivat niin lähekkäin kutsuin ja ohjasin koiraa lähemmäs piiloa.
Selkeästi koiralla oli hankaluukisia uskoa reaktioonsa, kun haisu tuli pienestä rakosesta ilman näkyvää sisänmenoaukkoa. Reaktiot hajuun oli selkeästi luettavissa, josta sai kehut ja kannustukset.
Viimeinen maalimies oli myös palkkikasan alla, sinne koira kömpi sisälle. Oikein hyvä päätös vaikealla treenille.

Kuvien Copyright Marika Kolehmainen

Olisko jo haisua nenässä?!


Koitas ämmä lyllertää sieltä, mää voin pönöttää odottelemassa.


Loiks!

Piilot sijoitettiin tarkoituksella sellaisiin paikkoihin, joihin koiran on pakko kiivetä ja keekoilla epämukavilla alustoilla. Alustat ja kasat eivät olleet koiralle mitenkään vaikeita, nää bökötit ovat aikas ketteriä.
Vauhti oli harkitseva ja selkeästi Hertsikan tuttu rata ja tutut piilot kiihdyttävät koissun laukalle, sen vuoksi on hyvä päästä vieraisiin paikkoihin tekemään tätä täsmä/tarkennusduunia.

Kotona odottikin tuttu näky: Pakastin oli tyhjennetty keittiöön... suurin osa taas syöty. Holik, perrr... Nyt se ähkii ja tuhisee/haisee maha täynnä soffalla. Hitto kuinka tuon kaapin saa enää pysymään kiinni, kun en ole kotosalla...