Paimenessa yhtä innokkaana kuin aiemminkin. Tätä paloa on hankala enää sammuttaa!
Eka kierroksella Marikalla oli taas pieni ylläri meille, saatiin kuulla se hetken perustreeniä väännettyämme: Marika lohkaisi, että nyt sitten ajat Bowwen kanssa lambit portista ulos ja kuljetat ne tuonne 100 metrin päähän sähkötolpalle laiduntamaan ja tuot takaisin aitaukseen.
Ajatuksena oli se, että Bowwe rauhoittuisi määränpäässä paikalleen ja lambit saisivat syödä rauhassa. No, heti alkumeterillä portilla Bowwen korvien asennosta huomasin, että ei se mitään kuule/tottele.
Kuljetus sujui hienosti, vaikka Bowwe pyrkikin välillä kiertämään eteen ja tämä taas johtui siitä, että se ajoi liian lähellä laumaa, josta taas seurasi, että lambit menivät minusta ohi, josta taas puolestaan Bowwen tarve kiertää kasvoi. Tämä kaikkihan olisi helppo hanskata jos koira tottelisi maahan käskyä, jotta etäisyys pysyisi korrektina. Exkursiomme aikana yksikään lammas ei karannut ja lauma pysyi todella tiiviisti luonani.
Entäs sitten lambien saaminen takaisin aitaukseen! Huoh... Tässä kohtaa se maahan meno olisi pitänyt olla 100 pros varma. Koiruus kyllä kiersi hienosti lampaiden taakse portin ollessa auki, mutta usemman kerran kiersi/livahti aitaukseen menneiden lambien eteen ja lampaat tulivat aitauksesta ulos, siis ainakin viisi kertaa. Lopulta keekoilin itse nopeasti ja sain lampaat aitaukseen, vaikka Bowwe olikin aitauksessa. Lopuksi otettiin taas Bowwelle raatokuri maahanmenon suhteen, onneksi Marika riensi avuksi. Koira yritti väistää pidemmälle syömään lampaankikkareita, kutsusta tuli sentään takaisin ja TOTTELEMAAN.
Tästä johtuen toisen rundin teema oli hakukaari ja maahanmeno -> kuljetusta ja tottelemista. Lopulta lauman häkitystä ja ulosajoa.
Hassu tapahtuma ulosajon yhteydessä: Bowwe meni käskystä aitaukseen ja yksi lambi jäi tuijottelemaan kaukaisuuteen Bowwen istuessa vieressä. Koira ei tullut aitauksesta kutsuttaessa pois, koska se yksi haaveilija oli vielä siellä. Koira istui lambin vieressä ja lopulta katseet/nenät kohtasivat. Bowwe nuolaisi kauniisti lambia nenästä ja ehkä se hetkellinen katsekontakti sai villakerän tajuamaan, että hei se yrittää sanoa mulle jotain. Rouva affenanmaalta siirtyi muun lauman joukkoon ja paimennus jatkui. Tällä kierroksella Bowwella oli korvat ja hakukaaret ja pysäytykset sujuivat hienosti. Koira osaa lähestyä laumaa jo aikas ilmavalla kaarella. ILOINEN.
Eija ja Reiska olivat myös kikkareiden lumoissa, ööh, siis Reiska oli ;-). Tsemppiä Eija, koira osaa ja sinä opit joka kerta aina uutta!!! Olette pian lyömätön tiimi.
.
3 kommenttia:
Voi kun tuo paimentaminen olisi kivaa :)
T:Heidi
Reino ja Reinon rakkaat kikkareet! Alkaa omistajan hiukset kohta harmaantuun niiden johdosta! ;-) Mukava nähdä teitä taasen ja katsella hienoa menoanne!
Eija ja Reiska
Nyt kun on jo paimen ja -koira valmiina, niin enää puuttuu se oma katras ;)
t. Anne
Lähetä kommentti