Raatokuri ja raippa kehiin. Aloitimme rauhallisen lähestymisen jo autolta, sillä ei Bowwe normi paimennusvimmassaan kykene mitään kuuntelemaan. Aitauksen portilla oli tuttuja tilan koiria, joista Venja-pentu-pennun näkeminen oli ihan ykköstä!
Ekan kierroksen aluksi mentiin taluttimessa poispäin ajoa, joka pyrittiin ottamaan löysällä taluttimella ja rauhassa. Muutamaa ryntäily-yritystä lukuun ottamatta homma toimi. Ja sitten päästin villikon irti, normaali (Bowwelle) ja tyypillinen kaasuttelu alkoi. Marika vinkkasi ottamaan raipan sauvan tilalle. Tarttis olla paremmat refleksit ja nopemapi ranne, jotta raippa olisi toiminut niin kuin pitää, pelotteena. Muutamia hyviä pysähdyksien jälkeisiä kuljetuksiakin saatiin aikaiseksi. Lopuksi kynnettiin aidan vierusta poispäin ajona. Itse sain kulkea jo viimeisten lambien pyrstöjen tasolla ja koira seilasi nätisti lauman takana. Yksi häkitys saatiin myös aikaiseksi.
Toinen kierros jatkui raatokurin merkeissä, enempi minun refleksien herättämisellä. Hitto on se vaan niin vaikeaa ripsauttaa juuri oikealla hetkellä. Sain Bowwen jo suht hyvin maahan ja jopa makuulta mukaani kauemmas laumasta useita kertoja. Lisäksi elikko jäi nätisti odottamaan hakukaarelle lähetystä, karkasi kyllä muutaman kerran ennen käskyä.
Eija ja Reiska olivat pitkästä aikaa samana treenipäivänä mukana. Kyllä huomaa, että tottistelu auttaa tähänkin. Lisäksi Eijalla oli selkeä suunnitelma toka kierroksen treeniin ja sillä oli kyllä selkeä positiivinen vaikutus Reiskaan! Hienoa. Oli mukava nähdä taas!!
1 kommentti:
Et uskokaan miten ihana oli teitäkin nähdä pitkästä aikaa! =) Kyllä sen taas huomasi, että kun itse tietää mitä tekee ja miten sitä koiraa ohjaa, niin kyllä se koirakin sitten osaa ja ymmärtää paremmin. Ainahan se vika meillä ainakin on omistajassa, ei koirassa, mutta vähitellen tässä opitaan itsekin! =)
-Eija
Lähetä kommentti