Vain yhden kierroksen paimennustreeni, sillä matka siskon työleirille sekoitti hieman aikatauluja.
Koiruuden kanssa jatkettiin samaa täsmäpysähdystreeniä uudella vislauskäskyllä. Treenit eivät olisi Bowwen oloiset ellei se keksisi jotain omaa. Nykyään se on jälleen ollut pyöröaitauksesta ulos loikkiminen. Huvittavaa siinä on se, että saman tien koira on ihan mahdottoman huolissaan tilanteesta, kun minä olen aitauksessa lambien kanssa ja se itse ulkopuolella. En ihan kamalsti moittinut sitä noista liikeistä, sillä treenin yleistunnelma piti pitää rentona.
Vislaus toimii koko ajan paremmin: itse en saa siihen painostavaa tunnelatausta mukaa, joten koirankin on helppo unohtaa se maahan-käskyn kakkamaisuus.
Toinen positiivinen seikka oli, ettei Bo rynnännyt laitumelle kokoamaan muuta laumaa, vaikka se laidunsi tosi lähellä treeniaitausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti