Tuulia meillä näköjään metsässä riittää, helppo järjestää haisumielikuvia.
Kaksi ensimmäistä menivät samaan tapaan molemmat. Vihjesanan "missä" kuullessaan Bowwe oli jo matkalla paikkaan josta hajun sai. Hyvää näissä hajumielikuvissa on, että koira joutuu kuitenkin paikallistamaan maalimiehen.
Kolmas oli hauska: Maalimies oli kuusen alla piilossa. Yläpuolella oli toinenkin kuusi, josta koira kuvitteli haisun saaneen. Bowwe eteni vahvimman hajun kuusen alle. Keekoili ja kiersi kuusta, ryntäsi alempien oksien alle löytämättä maalimiestä. Aikansa siellä tuhtaillessaan tuli estoton turhauma haukku, josta maalimies kehui koiraa välittömästi. Mm:n mukaan koiran ilme oli valokuvan arvoinen. Ei ihan ollut siinä kohtaa missä vahvin haju oli. Hieno asia, että Bowwe päästi äänen siinä kohtaa missä haju ui sen nenään, mm:n kehu sai sen vielä tarkentamaan piilon. Hyvähyvähyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti