Pika pika-pikkutreenit raunioilla nälkäisen koiran kanssa.
Odotellessani muita tulevaksi kiertelimme Bowwen kanssa kasojen päällä ja muistelimme edelliskertojen piiloja. Kiipesimme mökin katolle, jolta tulimme lisäksi ehjänä alas ;-)
Käytimme pennulle ihan uusia/uudenlaisia piiloja tällä kertaa. Hajut piiloista tulivat ylhäältä ja maan alta kaivosta. Hyvä itäväylätä puhaltava tuuli auttoi ukkojen nostossa.
Eka piilo oli palkkikasan välissä noin metrin korkeudella. Kiersimme tuulen alle, josta itiö lähti tarkentamaan hajun lähdettä. Kömmittyään palkkirakennelman sisälle pentu sai haisun ylhäältä, josta välitön kehu. Maalimiehen kömmittyä piilostaan pois Bowwe kiipesi katsomaan missä ihmeessä se ukkeli oli majaillut.
Toka maalimies (uusi/vieras) meni piiloonsa koiran ollessa palkattavana edellisellä. Piilona "sukellusvene", jossa on kaksi sisäänkäyntiä: ylhäältä ja sivusta. Kiertelimme sivutuuleen, näin koiran oli mahdollista saada haju ensin yläaukosta ja jos haisu ei olisi ollut riittävä se olisi voinut saada hajun myös sivuaukosta. Pentu sai haisun ylhäältä, vaikutti siltä, että se ei ollut ihan varma hajun lähteestä, mutta haki kulkureittiä vahvimmalle hajulle. Liikuin itse hieman piiloa kohti Bowwe suunnisti ylös kohti parasta haisua. Piilon suuaukko oli korkealla siten, ettei koira voinut nähdä sisälle, joten maalimies kehui Bowwen hännän heilutuksesta kehoituksestamme.
Kolmas piilo oli niin ikään maan alla kaivossa. Hajun saadessaan pentu ajautui sellaiseen paikkaan mistä hajun lähteelle ei oikein päässyt. Pikku hiljaa se alkaa oppia kiertämään hajun lähdettä. Tällä kertaa kiertäessään paremmalle kiipeämisalueelle koira joutui tuulen yläpuolelle, josta hajua ei tullutkaan. Bowwe palasi takaisin alas hajulle ja haki vauhtia/varmistusta hajulle ja sitten taas ylös. Nyt se meni tarpeeksi lähelle piiloa saadakseen tuulettomalta puoleltakin hajun. Hieno työvoitto - nenätyö ja tarkennus kannattaa.
Älyttömän hieno treeni.
Samalla kun tätä kirjoitan itiö laukkaa pitkin pihaa, heitellen muovirasiaa ilmaan ja sen kunniaksi täytyy murista ja juosta ääretöntä (kasia). Väsymyksestä ei tietoakaan.
Neidillä on jo aikas monta uutta hieno hammasta suussaan. Välillä huulet jäävät ylös paljastaen hassusti uudet suuremmat hampaat. Isot takimmaiset molaritkin jo pilkistävät. Niitä se tarvitseekin, kun jyrsii ruokaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti