Huomiseksi luvattiin sadetta ja siksi koetin kuvata tänän urakalla. Noo... parhaat ilmeet tuntuvat olevan vähintään 50 metrin päässä. Mieleen ne kyllä jää, mutta valitettavasti ei kuvia jaettavaksi kuin nämä pari mummokoira/pentu otosta.
Juu-u, kyllä ne onkin saman näköisiä.
Mikä kumma se siellä...
Jahas, täällä haisee kans...
4 kommenttia:
Kiitos taas tuhannesti koiratädille. Vahinko, että lauantai oli niin sateinen, vaan eihän nämä koirat ole sokerista tehtyjä:)
t. Anne
Meillä on aina niin mukavaa Nummelassa, sateet jam yrskyt eivät haittaa. Voisi jopa ajatella, että mitä kamalampi ilma, sitä onnellisimpia koirat ovat. Bowwe lutrasi Holikin perässä joka ikisien ojan, oikea maatiainen.
Doylella on sama hauska tapa kuin Holikillakin: Ojaan täytyy loikata äänekkäästi.
Rai ja Bowwehan ovat kuin kaksi marjaa! Puolukka ja mustikka ;)
No eihän niissä oikeasti taida olla muuta eroa kuin korvat!? ;)
On sitten NIIN minun käteen sopiva koira, että! Huumorintajuinen ja sopivasti jäärä. Levitteli juuri puhtaat pyykit kylppäristä pitkin lattioita. Juoksee yleensä karkuun ilkkuen jokin paras aarre suussaan.
Vitsi suussa...
Täytyy taas todeta, että parasta kaikessa on, että pentu löytää sopivan kodin itselleen. Ilman itiötä ei voisi meidän lauma elää (Salkalta ei kysytty)!!! Kiitos kasvattajalle luottamuksesta!
Lähetä kommentti